Pääkirjoitus: Liikennekuri lipsuu

Maanteillä ja kaupunkiliikenteessä eletään huolestuttavaa kesää.

Toistuvasti raportoidaan törkeistä ylinopeuksista, toisista piittaamattomasta ajosta ja edesvastuuttomista ohituksista.

Räikeimmissä tapauksissa maanteitä, katuja ja jopa jalkakäytäviä käytetään kiihdytyskilpailuihin ja vaaralliseen kaahaamiseen. Jopa keskellä kirkasta päivää.

Poliisin tilastot vahvistavat saman, mistä kansalaiset murehtivat sosiaalisessa mediassa ja toripuheissa.

Moottoriajoneuvoliikenteessä on yleistynyt huolimaton ja vaarallinen ajokulttuuri. Yksi todiste tästä oli viime viikon yksittäinen päivä, jona liikenteessä kuoli kahdeksan ihmistä.

Kaikkia onnettomuuksia ei voi pistää edesvastuuttomuuden piikkiin. Selvää on silti, että riskit liikenteessä kasvavat sen myötä kun kaahailu lisääntyy. Syypään lisäksi vaarassa ovat silloin sivulliset.

Samaan aikaan ovat lisääntyneet tapaukset, joissa ajetaan huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Tämäkään ilmiö ei ainakaan paranna liikenneturvallisuutta.

Liikennesikailun syyllinen on jokaisessa tapauksessa se, joka ajoneuvoa kuljettaa. Ajoneuvot ovat entistä turvallisempia ja suurimmat tietkin kohtuullisessa kunnossa. Kyse on siitä, halutaanko teillä ja kaduilla ajaa turvallisesti vai ei.

Kestävä vaikuttamisen tapa on tietysti valistus ja asennekasvatus, mutta se ei valitettavasti tepsi ongelmallisimpiin tapauksiin. Heidät on saatava pois liikenteestä järeämmin keinoin.

Tästä syystä on pidettävä huoli siitä, että poliisilla on jatkossakin riittävät resurssit liikenteen valvontaan. Ongelmakuskien karsiminen liikennevirrasta on myös asetettava tarpeeksi korkealla poliisin liikenneturvallisuustyön painopistelistassa.

Poliisin näkyvä esiintyminen katukuvassa ja maanteillä on tunnetusti hyvä kaasujalan keventäjä. Tälle työlle on riitettävä tekijöitä poliisissa.