Pääkirjoitus: Uutta rataa hinnalla millä hyvänsä

Viime viikolla moni itäsuomalainen lobbari heitteli vähintään henkisiä ylävitosia. Liikenne- ja viestintäministeriö tiedotti silloin, että uuden itäradan valmistelua jatketaan Porvoo–Kouvola-linjauksella. Kilpaileva vaihtoehto linjaukseksi on Porvoo–Kotka–Luumäki.

Porvoo–Kouvola-linjauksen takana on käytännössä koko Itä-Suomi eli viisi maakuntaa ja vielä Porvoon ja Kouvolan kaupungit päälle. Yhteiskuntataloudellisella hyöyllä mitattuna tämä vaihtoehto on selvästi rantalinjausta kannattavampi.

Rantaa pitkin kulkeva raidelinjaus elähdyttää ymmärrettävästi etenkin Kotkan seudulla. Ministeriön päätös aiheuttikin siellä voimakkaita reaktioita. Kun ministeriö kertoi perusteeksi, ettei rantaradan suunnitteluun ole löytynyt alueen kunnista riittävää rahoitusta, Kotkasta luvattiin saman tien puuttuvat 16 miljoonaa euroa.

Kotkan esimerkki kertoo kuvaavasti, millaisissa tunnelmissa Itä- ja Kaakkois-Suomessa rataa himoitaan. Jos alueen köyhistä kaupungeista kertyy heittämällä kymmeniä miljoonia valtion kolehtihaavin pelkästään radan suunnittelua varten, odotukset ovat selvästi korkealla.

Mikkeli lupasi lentoasema–Porvoo-Kouvola-välin suunnitteluun 2,7 ja Pieksämäki 1,7 miljoonaa euroa – Mäntyharjukin 89 000 euroa. Pelkät radan suunnittelukustannukset ovat arviolta 70 miljoonaa euroa, josta alueen kaupunkien maksettavaksi tulee noin puolet. Itse rakentamiseen menee karkeasti arvioiden pari miljardia euroa.

Mikkelissä rataintoilu ei ole ihan kotkalaisissa sfääreissä, mutta yllättävän helposti miljoonat suunnitteluun irtosivat täälläkin. Kaupunginhallituksen esittelyteksteissä ei esimerkiksi ole eritelty mitenkään, mitä konkreettista hyötyä hankkeesta alueelle koituisi tai mitä vaikutuksia matka-aikoihin olisi. Lisäksi tekstissä annetaan ymmärtää, että Väyläviraston selvitykset suorastaan puoltaisivat hankkeen toteuttamista ja luvassa olisi uuden radan myötä merkittäviä aikataulusäästöjä.

Tosiasiassa Väylävirasto pitää hanketta nykytiedoin kannattamattomana. Selvityksen mukaan tehokkainta olisi keskittyä nykyratojen parantamiseen. Parin miljardin euron oikoradalla saavutetaan karkeasti kymmenen minuutin aikasäästö verrattuna siihen, että parannetaan nykyratoja.

Kysymys kuuluu, onko radasta saatava hyöty Mikkelille, Etelä-Savolle ja Itä-Suomelle niin suuri, että rakentaminen on järkevää realistista.

Itä-Suomen radat pitää saada nopeiksi. Tämä tavoite on oikea ja sen eteen pitää tehdä töitä. Miljardihankkeisiin ei silti pidä ryhtyä ilman, että hyödyt ja hyötysuhteet on tarkkaan mietitty. Etenkään kun miljardien maksajasta ei ole vielä mitään tietoa.