Pääkirjoitus: Sähköverkko ei saa olla rahastusautomaatti

Kuluttajia raivostuttavat korkeat sähkön siirtohinnat eivät johdukaan vain suurista investoinneista säävarmaan verkkoon. Ylen selvityksen mukaan iso osa hinnan noususta vuoden 2016 jälkeen selittyy monopolitoimintaa valvovan viranomaisen tekemillä hallinnollisilla muutoksilla.

Yhtiöille sallittu tuottoprosentti nousi noin puolella. Se mahdollisti kymmenien prosenttien korotukset siirtohinnoissa.

Pohjimmiltaan kaikki alkoi viime vuosikymmenen alun isoista myrskyistä. Niiden jäljiltä kymmenet tuhannet kotitaloudet jäivät pitkiksi ajoiksi ilman sähköjä. Hyvää tarkoittava hallitus velvoitti sähköyhtiöt miljardien eurojen rakennustöihin. Esimerkiksi ilmajohtoja on pitänyt viedä suojaan maan alle tuhansia kilometrejä.

Hallituksen ja viranomaisten päätöksillä sähköverkoista kehittyi yhtiöille rahastusautomaatti. Verkkoihin kannattaa investoida niin paljon kuin suinkin, koska tuotto on varma. Tämä näkyy muun muassa sijoittajien suurena kiinnostuksena sähköyhtiöiden omistamiseen.

Sähköverkot ovat alueellisia monopoleja. Siirtohintoja ei voi kilpailuttaa. Monessa sähkölaskussa siirto muodostaakin selvästi isomman erän kuin itse sähkö.

Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmassa luvataan suitsia siirtohintoja. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) lupasi viikolla, että vielä tässä kuussa hallitus tekee esityksen, joilla hintakehitykseen puututaan.

Lähihistoria osoittaa, että sääntelyn muuttaminen on riskialtista ja herkkää puuhaa. Kun automaattia nyt yritetään purkaa, vaarana on heilurin humahdus toiseen reunaan.

Se on selvä, että siirtohintoja pitää saada kohtuullisimmaksi. Pelkkä hinnoittelun ja hinnankorotusten rajaaminen ei silti ole oikea tapa. Myös siihen pitää puuttua, miten yhtiöt investoivat. Esimerkiksi sataprosenttinen toimintavarmuus ei ole järkevä tavoite, jos sen hintalappu on pilvissä.

Oma lukunsa on sähkön siirtohintojen suuri vaihtelu eri yhtiöiden välillä. Tämä on sinällään luonnollista, koska yhtiöiden toiminta-alueet eroavat kuin yö ja päivä. Pelkästään kaupunkialueella toimiva yhtiö pystyy rakentamaan ja ylläpitämään tiiviin verkkonsa paljon halvemmalla kuin harvaan asutulla maaseudulla toimiva yhtiö.

Kuluttajien kannalta siirtohintojen erot ovat paikoin kohtuuttomat. Sähkön hinnasta veron osuus on huomattava. Yksi vaihtoehto alueellisten hintaerojen tasaamiseen olisi verotus. Tällä hallituskaudella sillä tiellä tuskin päästään eteenpäin.