Pääkirjoitus: Tienpidosta tuli mahdoton yhtälö

Tiehankkeista puhuttaessa nousevat, toki aivan ymmärrettävästi, esille yleensä suurten valtaväylien rakentamiset ja kohentamiset.

Maanteiden pääliikenneverkon kunnosta on luonnollisesti pidettävä niin hyvä huoli kuin mahdollista. Varoja pitäisi kuitenkin riittää myös alemman tieverkon edes säälliseen kunnossapitoon.

Monella eteläsavolaisella autoilijalla on kirjaimellisesti perstuntuma siihen, ettei näin valitettavasti ole. Erityisesti maakunnan soratiet ovat monin paikoin kelvottomassa kunnossa.

Ongelman ydin on siinä, ettei suurinta osaa alemmasta tieverkosta ole rakennettu kestämään nykyisiä liikennemääriä. Tiestö pitäisi monin paikoin rakentaa käytännöllisesti katsoen uudelleen.

Todellisuus on kuitenkin sitä, että sorateille kyetään antamaan vain välttämätöntä ensiapua, josta ei ole hyötyä kuin hetkeksi.

Ongelmaa pahentavat muuttuvat ilmasto-olot. Yhtä sateisemmiksi muuttuneet syksyt ja talvet murentavat ennestään heikkoja sorateitä. Kelirikkokausi saattaa kestää lähes koko talven.

Huonot tiet harmittavat mökkiläisiä, mutta vakavampi haitta koituu raskaalle liikenteelle ja tienvarsien vakituisille asukkaille. Liikkuminen koulu-, työ- ja asiointimatkoilla on ajoittain jopa vaarallista.

Myös maaseudun ammatinharjoittajat kärsivät, kun tavara ei liiku riittävän nopeasti ja kalusto rikkoutuu kehnoilla väylillä.

Syyttävä sormi suuntautuu usein ely-keskusten ja urakoitsijoiden suuntaan, mutta osoite on väärä.

Ongelman ydin on se, ettei valtio ole enää pitkään aikaan myöntänyt tienpitoon sellaisia määrärahoja, että tiestön kunto saataisiin pysymään edes ennallaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa koko ajan lisääntyvä liikenne sijoittuu koko ajan huonontuville teille. Korjausvelka kasvaa jatkuvasti.

Tällaista yhtälöä ei voida ratkaista kuin lisäämällä tienpidon rahoitusta vaadittavalle tasolle. Tienpitäjiltä löytyy varmasti ammattitaitoa hoitaa työnsä kunnolla, jos heille annetaan edellytykset tehdä työnsä kunnolla.

anssi.mehtala@lansi-savo.fi