Vinoutunut ikärakenne rasittaa maakuntaa

Pääkirjoitus: Väestötilasto kertoo, että kansa pakkautuu pääkaupunkiseudulle.

Etelä-Savon maakunnan väestötilastot ovat murheellista luettavaa.
Muuttoliike on muutaman muuttajan verran juuri ja juuri plussalla, mutta maakunnan koko väestö vähentyi viime vuonna.
Tilastokeskuksen mukaan väestön kokonaistappio oli Etelä-Savossa lähes 900 henkeä.
Tiedot kertovat siitä, että Suomi pakkautuu etelään. Uudenmaan väestökasvu oli viime vuonna lähes 20 000 henkeä. Määrä vastaa suurin piirtein Pieksämäen kaupungin kokoista joukkoa suomalaisia.

Koko maan vertailussa Itä-Suomi ja kaakkoinen Suomi ovat menettäjiä. Pohjois-Savolla menee hieman paremmin, mutta senkin kokonaismuutos kiikkuu nollarajoilla.
Kuntakohtainen tilanne noudattaa Etelä-Savossa vanhoja ratoja paitsi, että tähän saakka plussan puolella ollut Mikkelikin jäi miinukselle.
Viime vuonna Mikkeli sai muuttovoittoa, mutta kuolleisuus suhteessa syntyvyyteen painoi kokonaistuloksen negatiiviseksi.
Vielä karmeampaa jälki on Pieksämäellä ja Savonlinnassa. Pieksämäeltä katosi yli 200 ja Savonlinnasta lähes 300 asukasta. Kaikilla seuduilla maaseutukunnista suunta on ollut pois.

Etelä-Savossa on seurattava ikätilastoa. Kun kuolleisuus on syntyvyyttä suurempi, syynä on yksinkertaisesti ikärakenne.
Väestötilanteen korjaaminen on nykyoloissa vaikeaa. Ikärakenteelle ei lyhyellä aikavälillä mahda mitään. Tylysti voi sanoa, että ikärakenne tervehtyy vasta, kun suuret ikäluokat ja niiden seuraava ikäluokka ovat pienentyneet.
Apua voisi olla korkeintaan merkittävästä tulomuutosta, joka korjaisi sekä muuttotilastoa että syntyvyyttä, edellyttäen, että muuttajat olisivat perheenperustamisiässä. Tulomuuttoa toki on, mutta ei tarpeeksi.
Kuitenkin juuri 15–29-vuotiaiden sarake on maakunnassa miinuksella. Koska maakunnassa ei ole yliopistoa, nuoret lähtevät opintojen perään, tapaavat kumppanin opiskelupaikkakunnalla ja jäävät sille tielleen, vaikka kotimaakunta Etelä-Savo ja sen kaupunkiseudut voisivat muuten houkutella takaisin.

Maakunnan ja sen seutujen on ehkä pakko jollakin tasolla hyväksyä ajatus väestön vähenemisestä, mutta luovuttaa ei saa.
Julkinen sektori voi tehdä oman osansa luomalla yritystoiminnan edellytyksiä ja toimimalla tehokkaasti alueellisessa edunvalvonnassa, esimerkiksi koulutuspolitiikassa.
Poliittisella päätöksenteolla on keskeinen rooli. Nykyisen hallituksen politiikka on monin tavoin lisännyt keskittämistä, mikä on vienyt maakunnilta kehityksen edellytyksiä, ruokkinut väestökatoa ja heikentänyt muuttosuhdetta.

Jukka Ahdelma

Jukka Ahdelma