Pääkirjoitus: Normivierailu epänormaalissa tilanteessa

Torstaina uutisoitiin Venäjän presidentin Vladimir Putinin tulevasta Suomen vierailusta. Tieto käynnisti spekuloinnin. Miksi Putin tulee? Onko jotain erityistä syytä tulla juuri Suomeen? Mistähän Putin nyt puhuu kollegansa Sauli Niinistön kanssa?
Suomi on pitänyt ja pitää edelleen tiiviitä kahdenvälisiä suhteita itänaapurinsa kanssa. Tämä toimintamalli on havaittu hyväksi ennen Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa ja jäsenyyden aikanakin.
Putinin Suomeen tulemisessa ei ole siis ihmeteltävää. Niinistö kommentoikin Putinin vierailua ”tavanomaiseksi”.
Sen sijaan kansainvälisen politiikan arjessa kummasteltavaa riittää sitäkin enemmän. Turbulenssia on Suomesta katsottuna jokaisessa ilmansuunnassa, myös Venäjällä.
Suomella on juuri nyt korostunut motiivi käydä vuoropuhelua Venäjän kanssa. Euroopan unionin kyvykkyys tehdä aktiivista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on heikko, kun unionin sisäpolitiikkakin natisee. Siksi Venäjä-suhteita pitää hoitaa aktiivisesti itse, toki EU:ssa sovituissa raameissa.
Venäjällä Putinin suosio heikkenee, hallintoa arvostelevat mielenosoitukset lisääntyvät ja poliisien kovat otteet muuttuvat arkipäiväisiksi. Putinin johtajuus on tänään paljon kyseenalaistetumpi kuin vaikkapa vuosi sitten. Voi olla, että näitäkin asioita sivutaan, kun presidentit sulkevat ovet ja aloittavat kahdenkeskiset keskustelut.