Pääkirjoitus: Järvikala kunniaan

Mikkeliläiset ravintolat kertovat (Länsi-Savo 22. 7.) tarjoavansa kalaa haluaville asiakkaille mahdollisuuksien mukaan lähivesien antimia. Haastattelujen perusteella hankintakanavat vaikuttavat paikoin jopa kohtuullisen sujuvilta kalastajien määrään nähden.
Kuitenkin tuore kala kun on kyseessä, saalismäärät ovat vaikeasti ennakoitavissa, eikä toimitusvarmuus aina riitä ravintolayrittäjien tarvitsemiin määriin. Siksi kalojen tarjonta ravintoloissa perustuu pitkälti tukkuihin. Onneksi sentään niistä järvikalaa saa, eikä lähiruoan maine vielä pahasti karise keskellä järviseutua.
Kotimainen kala ja etenkin sisävesien kala on omituisessa tilanteessa. Tehokalastus merillä ja siihen liittyvä teollisuus tuottaa tuontikalaa äärimmäisen kaukaa mutta edullisesti ja nopeasti. Hinnan ja helppouden perusteella suurkeittiöiden on helppo valita ulkomainen tuote.
Eteläsavolainen kala tuottaa kotitarvekalastajille etenkin kesäaikaan onnistumisen iloa ja herkkuhetkiä. Silti järvikalalle toivoisi parempaa ja ympärivuotista menestystä suomalaisissa ruokapöydissä.
Ammattikalastukselle on ennustettu sisävesillä hidasta kuolemaa. Ihan niin ei välttämättä tarvitse olla. Vaikka kalastajien määrä on huvennut, jäljelle jääneet ovat pystyneet pitämään huolta tuottavuudesta tai esimerkiksi kehittämään jalosteita.
Menestymisen edellytyksiä parantaa esimerkiksi osakaskuntien yhdistyminen tai järvien hoitoon liittyvät toimet kuten kalastokantaa parantava hoitokalastus.
Pelin ratkaisee kuluttajan luoma kysyntä ja se, että pyytäjät ja loppukäyttäjät löytävät toisensa paremmin. Kotitalouksien toimintaan vaikuttaa armotta hintalappu, jonka summaa on vaikea pienentää. Käyttö saattaisi silti lisääntyä, ja kalasta voisi olla maakunnallisesti suuremmaksi elinvoiman lähteeksi, jos mainekuva terveellisestä lähiruoasta leviää nykyistä paremmin ja samalla jakelureitit kehittyvät.

Mikko Kontti
mikko.kontti@lansi-savo.fi