Puheenvuoro: Jatkuva kasvatus on paras metsänhoitomalli sekä taloudellisesti että ekologisesti — siksi avohakkuut ja puupeltokasvatus on heti lopetettava, sanoo Erkki Lähde

Päivittäin vilisee mediassa (L-S 15.9.) väitteitä siitä, että nykyinen metsien puupeltokasvatus lisäisi puuston kasvua ja monimuotoisuutta.

Isoin edistysaskel ammattikunnassa on, että sen mukaan jatkuvaa kasvatusta voitaisiin tehdä joissakin kohteissa. Muutama vuosi sitten sopivia kohteita ei ollut.

Tosiasiassa jatkuvaa kasvatusta voidaan tehdä jokaisella metsähehtaarilla.

Riittää, kun päätetään, ettei avohakkuuta enää tehdä.

Jatkuvassa kasvatuksessa puuston kasvu on 38 julkaisun tutkimusaineistoissa ajalta 1985—2019 ollut säännönmukaisesti suurempi kuin nykyisessä avohakkuukäytännössä.

Kasvuero esimerkiksi 200 kuutiometrin tasolla on ollut puolitoista kuutiota hehtaaria ja vuotta kohti.

Aineistot on mitattu ja inventoitu vertailukelpoisesti eli samanaikaisesti samanlaisissa oloissa. Se on edellytys asialliselle vertailulle.

Jatkuvassa kasvatuksessa suositellaan hakkuun jälkeiseksi tilavuudeksi hehtaarilla jonkin verran yli sata kuutiometriä. Hakkuun aloitus edellyttää noin 250 kuutiometrin puuston määrää.

Tällöin metsien puumäärä olisi keskimäärin Etelä-Suomessa noin 170 kuutiometriä hehtaarilta. Nykyisellä avohakkuukaudella se on koko maassa noin 110 kuutiota.

Jatkuvan kasvatuksen puustoissa on yleensä taimia runsaasti, jatkokäsittelyn kannalta useammin paljon kuin liian vähän.

Suomi on keskittynyt halvan huonolaatuisen puun kasvattamiseen ja sen selluksi tekemiseen. Sellusta valmistetaan yleensä nopeasti kulutettavia ja pian hajoavia tuotteita, kuten wc-paperia.

Avohakkuulla, maanmuokkauksella ja lehtipuiden hävittämisellä päästetään maassa ja puustossa oleva hiili ilmaan ja vesiin nopeuttamaan ilmastonmuutosta.

Hyvä vaihtoehto olisi keskittyä hyvälaatuisen sahapuun tuottamiseen ja käyttämään sitä muun muassa pitkään hiiltä sitovaan rakentamiseen. Samalla kannattaisi siirtyä avohakkuuvapaan jatkuvan kasvatuksen käyttöön.

Kaikki kasvatustavat tuottavat tukkipuusta latvusten lisäksi sahaustähteistä huomattavan lisän sellua.

Jatkuvan kasvatuksen yläharvennukseen perustuva talousmalli tuottaisi kantorahaa metsänomistajille lähes miljardi euroa enemmän vuodessa kuin nykyinen halpa sellumalli ja kaksi miljardia enemmän kuin suunnitteilla oleva, pelkkää sellua tuottavan malli.

Talousmalli maksimoi sahapuun tuotannon, mutta tuottaa runsaasti myös sellua. Siihen kannattaisi pyrkiä.

Kun käsivarren vahvuinen puu alaharvennetaan tai avohakataan, siitä kertyy sellua vain vähän. Korjuu on kalliimpaa kuin tuotto. Jos puun annetaan kasvaa tukkipuun kokoiseksi, siitä saadaan sellua monin verroin arvokkaampaa sahapuuta ja silti paljon enemmän sellua.

Viisas kansa rakentaisi uusia moderneja sahoja ja sahatavaran jalostuslaitoksia mieluummin kuin suuria sellulaitoksia. Sellun tuotannoksi pitäisi riittää kotimaassa tarvittava määrä.

Puuntuotannon määrän, laadun ja kannattavuuden lisäksi metsillä on suuri merkitys hiilen sidonnassa ja ekosysteemipalvelujen tuottamisessa.

Jatkuvan kasvatuksen vaikutus metsän tuottamiin hyötyihin ja merkityksiin on nykykäytäntöön verrattuna positiivinen puuntuotannon määrän, laadun, kannattavuuden, markkinoihin ja ilmastoon sopeutumisen sekä hiilen sidonnan suhteen.

Kestävyys tuulituhoja, taimitauteja, tulvia, hirvieläintuhoja, lahovikoja ja myyrätuhoja vastaan on huomattavasti parempi.

Metsän monimuotoisuuden kannalta jatkuva kasvatus on edullisempi kuin nykykäytäntö. Metsän lajit säilyvät hyvin. Mustikat, sienet ja metsäkanalinnut viihtyvät. Mustikan tilalle tulee avoalalle muutamaksi vuodeksi vadelma.

Ympäristön suojelun kannalta jatkuva kasvatus on suorastaan ylivoimainen. Sillä vältytään eroosiolta. Pohjavesi säilyy ja vesien laatu pysyy hyvänä.

Luontomatkailun, poronhoidon, maiseman, virkistyksen ja terveyden vaalimisen kannalta jatkuva kasvatus on paras ratkaisu.

Puupelto- ja sellutalous eivät ole millään kriteerillä kestäviä. Avohakkuut pitäisi heti lopettaa.

Kansalaisten suuri enemmistö ja metsänomistajistakin yli puolet ovat pitkään sitä vaatineet. Mikä vika on poliitikoissamme ja virkamiehissä, ettei korjausta saada aikaan?

Erkki Lähde
metsämaatieteen ja metsänhoidon emeritusprofessori
Hyvinkää

Luetuimmat