Puheenvuoro: Monimuotoinen Kaihun alue

Kaihun aluetta tulee kehittää Mikkelin keskustan ja Urpolan lähiulkoilualueena ja erityisesti luontomatkailukohteena, kirjoittaa Martti Hahtola.

Kaihun alue koostuu useista erilaisista luontokokonaisuuksista, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen.

Ensimmäisen kokonaisuuden muodostaa Hiihtomäki, jonka nykyiset muodot ovat peräisin viimeisen jääkauden laajenemisvaiheelta noin 30 000 vuoden takaa. Tuolloin kolmen kilometrin paksuinen mannerjää jyräsi sen yli ja hioi ikivanhaa (noin kaksi miljardia vuotta) Svekofennidien vuoristoa matalammaksi.

Nyt paikalla on jääkauden synnyttämä drumliini, jonka kalliosydän näkyy hyvin Ristiinantielle. Mannerjää pakkasi pohjamoreenia tiiviiksi peitoksi jäännösvuorta vasten ja sen päälle. Se on hyvää kasvualustaa puustolle, ja Hiihtomäellä kasvaakin nyt Mikkelin komeimpia honkia.

Hiihtomäeltä siirrytään Kaihunharjulle, joka on osa viime jääkauden synnyttämää harjujonoa. Se alkaa Porrassalmelta ja jatkuu Mikkelin keskustan kautta Ihastjärvelle. Tämä upea harju syntyi jääkauden perääntymisvaiheessa noin 10 000 vuotta sitten. Maisema-arvojen lisäksi harjun kilpikaarnaiset männyt ovat alueen arvokkainta luontoa. Harjualue ja Hiihtomäki ovat eliöyhteisöltään tyypillisiä kuivia kankaita.

Harjulta kierros jatkuu Suntiolan alueelle, upealle rantalehdolle Ristiinantien ja Kattilalahden välissä. Alueella kasvaa komeita lehtipuita. Suntiolan luonnonniityllä voi nähdä kesällä upeaa kukkaloistoa. Lehdon linnusto on monipuolinen. Kymmenet eri lintulajit pitävät siellä kesäaikana konserttejaan.

Toukokuun lopulla alue on yksi Mikkelin varmimmista satakielen laulupaikoista. Lehdossa koputteli toissa keväänä jopa uhanalainen valkoselkätikkakoiras, jonka samana keväänä näin Kaihun-kierroksillani myös Kaijanniemessä ja Hiihtomäen rannassa.

Alueen biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus saavuttaa huippunsa Urpolanjoen suistoalueella. Joki rinnelehtoineen muodostaa upean viherkaistan Kattilalahdelta aina Pitkäjärvelle saakka.

Tämän suistoalueen ja rinnelehtojen eliöstö on huikean monipuolinen. Siellä pesii muun muassa mustapääkerttuja ja sirittäjiä. Olen valokuvannut alueella myös valkoselkätikan ja nähnyt pari kertaa jopa nokkavarpusen.

Urpolanjoen loppuosa suistoineen on tärkeä kulkuväylä uhanalaisille saukoille ja hillereille. Joka talvi näkee Pylvänäisen saunan vierellä joen jäällä saukkojen jälkiä. Ne ovat tulleet Saimaalta Kaijanniemen sillan ali Kattilalahdelle, josta jälkijonot jatkuvat Urpolanjoelle ja edelleen jokea pitkin Pitkäjärvelle.

Urpolanjoki on myös potentiaalista hillerialuetta, sillä 80-luvun lopulla pyydystin ympäristökeskuksen toivomuksesta ja luvalla joen varrelta minkkejä, ja useita kertoja vapautin kippiloukuista hillereitä Ristiinan nykyisen ja vanhan tien välisellä alueella.

Pylvänäisen tontti on elintärkeä Urpolanjoen alaosan liito-oravapopulaatiolle. Päiväaikaan liito-oravat lepäilevät tontin tiheissä kuusissa ja hämäränä aikana levittäytyvät ruokailemaan joen rinnelehtojen ja rantalehdon puihin. Kyseinen rantatontti liittyy siis oleellisesti muun muassa neljän uhanalaisen eläinlajin elämään.

YK antoi tänä syksynä jäsenmailleen biodiversiteettijulistuksen, joka on 550 tämän alan johtavan tiedemiehen laatima. Tällä hetkellä maapallolta katoaa kaikkialla yhä kiihtyvällä tahdilla muun muassa pieniä lintu- ja nisäkäslajeja.

Nyt on pyrittävä siihen, että tämä kehitys pysähtyy ja eliökunta pysyy monimuotoisena. Samaan asiaan ovat kiinnittäneet huomiota myös oman maamme johtavat ekologit.

Kaihun alueen rakentaminen ei tuo minkäänasteista kehitystä Mikkelille, vaan päinvastoin tuhoaa Mikkelin arvokkainta luontoa pysyvästi. Kaihun aluetta tulee kehittää Mikkelin keskustan ja Urpolan lähiulkoilualueena ja erityisesti luontomatkailukohteena.

Kohteen polkuja on kohennettava ja sinne tulee asentaa riittävästi opastetauluja, joissa kerrotaan kattavasti alueiden eliöistä ja geologisesta historiasta.

Martti Hahtola
Mikkeli