Puheenvuoro: Kristillisessä kulttuurissa on aikojen alusta asti kiistelty siitä, kuka on missäkin asiassa oikeassa

Kristikunnan hiljentyessä eri puolilla maapalloa joulunviettoon asiat näyttävät kristittyjen kannalta hyvin erilaisilta heidän kotiseutujensa poliittisten tilanteiden perusteella.

Maailman vanhimmat kristityt yhteisöt, vaikka Aleppon alueella Syyriassa, on islamistisen väkivallan takia kutakuinkin tuhottu.

Egyptissä kopteja surmataan, muuallakin Afrikan mantereella kristityt ovat vainojen kohteena.

Mikkelin tienoilla puhuttaa Heikki Karastin tuomiokapitulilta saama varoitus hänen vihittyään samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon. Kiistatilanne meillä Suomessa on hieman erilainen kuin niillä kristityillä, joiden hengenvaara on jatkuva ja välitön kristinuskon tähden.

Pitää kuitenkin muistaa, että sisäiset kulttuuriset taistelut ovat kuuluneet kristittyjen historiaan jo lähes välittömästi Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

Olisi parempi, että teidän villitsijänne kuohitsivat itsensä.” Tällä tavalla ironisoi Paavali Galatalaiskirjeessä.

Kirje on kirjoitettu 50-luvun jälkimmäisellä puolella. Kyse on siitä, että Antiokian kristityille on alkanut tulla Jerusalemista erilaisia ohjeita kuin mitä ihmiset siellä kuulivat Paavalilta.

Miten suhtautua aterioihin, jotka eivät täytä juutalaisten kosher-sääntöjä?

Pietari joutuu moitittavaksi. Hän on ollut jossakin vaiheessa myönteinen seka-aterioihin, mutta ilmeisesti tiukentanut kantaansa. Tämä ei käy Paavalille.

Varsinaisesti kiista koskee ympärileikkausta, josta on tarkat pykälät Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvussa 17.

Paavali joutuu lujille, koska on selvää, että Jeesuksen läheisimmät seuraajat ja perheenjäsenet Jerusalemissa ovat yhä ympärileikkauksen kannalla. Se on Jumalan erityinen käsky, josta ei saa irtautua.

Paavali ei oman asemansa ja tehtävänsä takia voinut antaa periksi. Hän ei ollut Jeesusta maan päällä koskaan tavannut, eikä kuulunut hänen seuraajiinsa. Hänellä oli vain näky Jeesuksesta Damaskoksen tiellä.

Apostolien teoista käy ilmi, ettei hän saanut Jerusalemin joukoilta apostolin asemaa. Mutta kuitenkin hän huudahtaa: ”Minä en elä enää itse, vaan Kristus elää minussa.”

Olen sitä mieltä, että olisi ollut kova väite Paavalilta sanoa vaikka Jeesuksen äidille, että poikasi henki on siirtynyt minuun. Kovilla mentiin noiden aikojen kiistoissa.

Mitä tästä kaikesta seurasi?

Paavalista tuli vapauden apostoli. Kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin kahteen kertaan 70-luvulla ja 130-luvulla, Jeesuksen perhepiirin ihmiset katosivat historiaan, ja kristinusko jäi pakanakansojen uskonnoksi.

Paavali joutui sanoutumaan voimailmaisuin irti ympärileikkauksesta, joka oli kaikkein suurin liiton merkeistä juutalaisille.

Ironista on, että samanaikaisesti hänen yhteisöissään jäi paikoin elämään uskomus, että homoseksuaalit eivät peri taivasten valtakuntaa. Ympärileikkaus jouti historiaan.

Kuitenkin homoseksuaalien karsastus jäi elämään, eikä tästä asenteesta ole vieläkään päästy kokonaan eroon, vaikka yhteiskunta meillä pohjolassa yrittää tehdä asiassa parhaansa.

Joulu on tunnelmien juhlaa enemmän kuin kuivakkaiden järkiperusteiden riemua. Vastasyntynyt, enkelit, paimenet, ei sijaa majatalossa, tämä kaikki vie juroimmankin kyyneliin.

Idyllin takana piilevät sitten jonkinasteiset erikoisuudet. Kun oikea aviopariskunta on osassa kirkollisia tuomioistuimia vain miehen ja naisen, miten Jeesus tähän yhtälöön mahtuu?

Vanhin Raamatun tekstien kommentti Jeesuksen syntymään on Paavalin roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa: ”Lihan puolesta syntynyt Daavidin siemenestä ja Pyhyyden hengen puolesta asetettu Jumalan pojaksi ylösnousemuksessa.”

Paavali siis tietää, että Jeesus oli Daavidin, se on Joosefin jälkeläinen. Mutta kristinuskon voitokkaassa traditiossa Jeesus tuli syntymään neitseestä.

Kirkolliskokoukset vuodesta 325 alkaen lausuivat: syntynyt, ei luotu. Maininta syntymästä piti laittaa näkyviin, koska tekstit kertovat, että Jeesus joka tapauksessa syntyi.

Tradition mukaan lapsi ei kuitenkaan syntynyt konventionaaliseen eli tavanmukaisesti hyväksyttyyn perheeseen.

Tämä on hyvä muistaa, kun omissa joulupöydissämme keskustelemme siitä, kuinka oikein tai väärin on vihkiä kirkolliseen avioliittoon niitä pareja, joille valtiovalta suo avioliiton.

Urpo Karjalainen
Kirjoittaja on mikkeliläinen körttipappi ja tietokirjailija jonka ensi kesänä ilmestyvä teos Lupauksen lapset käsittelee kulttuurisia kiistoja Paavalin Galatalaiskirjeessä.