Puheenvuoro: Ilmastokamppailua syteen ja saveen

YK:n ilmastokokouksissa ja maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen.

YK:n ilmastokokouksissa ja maapallon hiilitutkimuksissa on käynyt vuosi vuodelta selvemmäksi, että ilmastokamppailussa ei riitä pelkästään päästöjen vähentäminen. Kasvihuoneilmiön torjunta tarvitsee uusia menetelmiä. Sellaista odotetaan biohiilestä.
Biohiili on maahan kynnettävää alkuainehiiltä, joka on kuivatislattu niin että mikrobit eivät pääse siihen käsiksi. Biohiili ei kompostoidu. Se säilyy savessa kuten kivihiili kalliossa.
Biohiili tekee pellosta hiilivaraston eli hiilen nielun. Se on vastapaino terästehtaille, kivihiilivoimaloille ja liikenteelle. Niistä tulee nyt valtaosa päästöistä.

Biohiili muistuttaa entisajan maamiiluista saatuja sysiä. Maamiilut olivat tuhlaavia, koska vain sydet ja terva otettiin talteen. Uuden ajan miilua kutsutaan retortiksi. Se muuntaa hyödyksi myös ennen maamiiluista haihtuneet kaasut ja karanneen lämmön.
Päästöistä vapaata, suomalaisesta harvennusmännystä tislattua biohiiltä ehdotettiin 2000-luvun alussa Rautaruukille kivihiilen korvaajaksi. Rautaruukin tehdas Raahessa oli silloin, ja se on edelleen Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidin päästäjä. Rautaruukki oli vuonna 2004 huolissaan, kun EU:n hiilidioksidin päästökauppa oli alkamassa kuumana. Terästeollisuutemme sai kuitenkin heti EU:lta ilmaiset päästöoikeudet, eikä sen ole tarvinnut vähentää hiilidioksidiaan yli kymmeneen vuoteen.
Jauhettuna biohiilen voi kyntää peltoon maanparannuskalkin tavoin. Hiili parantaa maassa veden ja ravinteiden pidättymistä. Menetelmän suurimmat mahdollisuudet ovat kehitysmaissa, missä eroosion ja kuivuuden riivaamia peltoja riittää.

YK on päättänyt, että kehitysmaiden ilmastotoimia aletaan rahoittaa 100 miljardilla dollarilla vuoteen 2020 mennessä. Suomen hallitus päätti puolestaan maaliskuun 2013 kehysriihessä, että kaikki päästökaupasta saatavat tulot ohjataan kehitysapuun tai ilmastorahastoon.
Maailmanlaajuista kehitysavun rahaa voisi siirtää yhä enemmän ilmastokamppailuun, biohiilenä Afrikan maatalouteen. Menetelmään tarvittavien kenttäkelpoisten hiiltämöiden eli retorttien kehittämisessä Suomikin voisi olla mukana.
Näin kehitysapu palaisi juurilleen, maanläheiseksi. Ruokakasvien sadot nousisivat, nälänhädän uhka poistuisi ja köyhyys vähenisi.
Osan ilmastokamppailua voisi näin siirtää syteen ja saveen.

Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti
Helsingin yliopisto

Anssi Mehtälä

Anssi Mehtälä