Puheenvuoro: Heli Järvinen: Suomi 100-vuosi on vasta alkua

Varmasti yksikään suomalainen ei ole jäänyt osattomaksi 100-vuotisjuhlavuodestamme. Juhlavuoden järjestelyt alkoivat jo muutama vuosi sitten, ja tämän vuoden aikana hanke on konkretisoitunut tuhansiin erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin niin kulttuurin, liikunnan kuin yhteiskunnallisen vaikuttamisenkin saroilla, makuihin ja tuotteisiin aina kaurapuurosta vessapaperiin.


Erityisesti minuun on kolahtanut kevään Syödään yhdessä -kampanja, joka houkutteli erilaisia porukoita jakamaan aterian itselleen tuntemattomien tai huonosti tuntemiensa ihmisten kanssa niin kerrostalopihoissa, piknikillä kuin rautatieasemallakin. Hieno idea siitä, miten viime kädessä olemme kaikki samanlaisia ja kuinka yhdessä syöminen voi yhdistää meitä elämäntilanteestamme riippumatta.
Toinen vaikuttava teko oli äsken toteutettu valotaideteos, joka saatiin jalkautettua poikkeuksellisiin paikkoihin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kuka olisi koskaan uskonut näkevänsä Olavinlinnan tai Saana-tunturin sinisenä?
Vielä harvempi olisi uskonut näkevänsä brasilialaisen Kristus-patsaan, roomalaisen Colosseumin, Kanadassa sijaitsevan Niagaran putouksen, latvialaisen rautatiesillan tai Holmenkollenin hyppyrin kylpevän sinivalkoisessa valaistuksessa.
Voin vain kuvitella paikallisten ihmisten hämmästyksen: Mistä oikein on kyse? Mikä Suomi ja missä? Tempaus oli varmasti tehokkainta Suomen markkinointia maailmalla
sataan vuoteen!

Henkilökohtaisesti minua kosketti myös Ruotsin päälehden kunnianosoitus Suomelle sekä kaikkiaan niille 700 000 suomalaiselle maahanmuuttajalle, jotka ovat vuosikymmenten aikana lähteneet etsimään parempaa elämää naapurimaasta. Juhlapäivän kunniaksi Dagens Nyheter ilmestyi itsenäisyyspäivänämme nimellä Päivän Uutiset. Mitään tyylikkäämpää on vaikea keksiä.

Parhaimmillaan Suomi 100 -juhlinta on kerännyt yhteen historiaa, visioita, loputonta sinnikkyyttä sekä eri alojen ihmisiä. Tästä hyvä esimerkki on Savonlinnassa ja Helsingissä toteutettu ooppera Aino Acktésta, jonka toteuttamisessa on ollut mukana lukemattomia ammattilaisia, harrastajia, opettajia ja oppilaitoksia.
Se oli hieno muistutus siitä, miten yksi nainen sinnikkyydellään ja luovuudellaan on synnyttänyt jotain sellaista, joka on poikinut erilaista kulttuuria ja palveluja koko maakuntaamme jo yli vuosisadan ajan ja siitä, miten eri alojen taitajien yhteistyöllä pääsee pitkälle. Toivoa herättävintä toteutuksessa oli se, että se onnistui keräämään marraskuun hämärässä salit lähes viimeistä paikkaa myötä täyteen joka
esityskerrallaan. Upeaa!
Ooppera sai oikeasti katsojansa miettimään sitä kaikkea hyvää, mitä meillä jo on, sekä niitä kaikkia mahdollisuuksia, jotka meidän pitää vain jatkossa saada parempaan hyötykäyttöön.

Parhaimmillaan Suomen 100-vuotisjuhlavuosi ei olekaan kertomus menneestä vaan katsaus tulevaisuuteen ja siihen, millaisia haluamme olla ja millaisina haluamme tulla maailmalla tunnetuiksi: osallistuvina ja osallistavina, ennakkoluulottomina, idearikkaina, toisistamme huolta pitävinä ja ennen kaikkea aikaansaavina ja osaavina toteuttajina.
Nyt tarvitsemme enää uusia Aino
tai Aimo Acktéita joka alalle!

Heli Järvinen
kansanedustaja (vihr.)
Kerimäki

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet