Päätoimittajalta: Kokemuksesta voin kertoa, ettei suvun mailta löytyvä malmiesiintymä ole mikään ilon aihe – Pörssi päättää, tuleeko pihaan kaivos

Eduskunnan on tarkoitus päättää uudesta kaivoslaista ensi talvena. Hallitusohjelma lupailee isoja parannuksia ympäristönsuojeluun ja ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin. Liikoja ei silti kannata odottaa, ennakoi päätoimittaja Timo Laitakari.

Päätoimittajalta: Kokemuksesta voin kertoa, ettei suvun mailta löytyvä malmiesiintymä ole mikään ilon aihe – Pörssi päättää, tuleeko pihaan kaivos

Viimeisellä kesälomaviikolla katselin iltahämärässä pellon yli mustikkamäen suuntaan. Mietiskelin globaaleja raaka-ainepörssejä ja sitä, että asiat ovat joskus pienestä kiinni.

Otetaan esimerkiksi nikkelin hinta. Jos se ei olisi vuonna 1994 äkkiä laskenut, tuossakin päilyisi nyt jyrkkäreunainen, eksoottisen värinen lampi. Sellainen muodostuu, kun nikkelimalmista tyhjäksi kaivettu avolouhos täyttyy vedellä.

Ahosen saunan takana kohoaisi ehkä hehtaarien laajuinen sivukiven läjitysalue. Kun kaivetaan 50–60 metriä syvä kuoppa, läjitettävääkin siunaantuu pienen vuoren verran.

Jos jossittelua jatketaan, niin tuskinpa minäkään keikkuisin nyt kesäillassa tunnelmoimassa. Jos kaivos olisi tullut, yhtiö olisi lunastanut anopilta maat ja rakennukset. Iso suku olisi joutunut etsimään uuden kesäparatiisin.

Selvyyden vuoksi totean senkin, että ymmärrän kaivostoiminnan sinällään olevan kannatettavaa ja välttämätöntä.

Tänä kesänä kaivosasiat nousivat isoksi puheenaiheeksi Juvalla, Puumalassa, Sulkavalla ja laajemminkin Saimaan alueella.

Suomen Malmitutkimus Oy:n varaukset Luonterin suunnalla ja Partalansaarella herättivät seudun ihmiset vastustamaan. Facebookin Saimaa ilman kaivoksia -ryhmään liittyi muutamassa kuukaudessa yli 20 000 jäsentä.

Sanotaan se nyt suoraan: minäkin vastustan. En halua Juvalle vaimon kotitilan pelloille ja metsiin avolouhosta.

Kaivosmiehet leimaavat vastustajat mielellään nimbyiksi. Not in my backyard. Ei minun takapihalleni. Ehkä minäkin olen nimby.

Oman takapihani lisäksi vastustan toki kaivoksia kaikilla muillakin takapihoilla, silloin kun luontoarvot, virkistysarvot ja muut arvot ovat suurempia kuin kaivoksen tuottama taloudellinen arvo.

Selvyyden vuoksi totean senkin, että ymmärrän kaivostoiminnan sinällään olevan kannatettavaa ja välttämätöntä. Ei nykyihminen pärjää ilman metalleja.

Myös Suomessa kaivoksia tarvitaan. Meillä on täällä edellytykset hoitaa asia kestävämmin kuin jossain Kongossa. Kyse on siitä, mihin kaivoksia sallitaan perustaa ja miten niiden toimintaa säännellään.

Suunnittele siinä remontteja tai rakennushankkeita, kun toisella silmällä pitää tarkkailla nikkelin maailmanmarkkinahintaa.

Moni kuvittelee, että omilta mailta löytyvä kymmenien miljoonien arvoinen metalliesiintymä olisi lottovoitto ja ilon aihe. Anoppi ei ole enää vastaamassa. Voin silti vakuuttaa, että lähinnä tuota nikkelimalmiota on kirottu.

Maanomistajan oikeudet tuntuvat häviävän kerralla, kun kaivosyhtiö tai malminetsijä tupsahtaa paikalle. Maat ja torpat kyllä lunastetaan kaivoksen alta, mutta korvaukset eivät ole erityisen houkuttelevia.

Ehkä pahinta on epävarmuus, joka voi jatkua kymmeniä vuosia. Suunnittele siinä remontteja tai rakennushankkeita, kun toisella silmällä pitää tarkkailla nikkelin maailmanmarkkinahintaa.

Jollain hinnalla "meidänkin" nikkelimme tuosta kannattaa nostaa. Viimeksi kaivoksen aloittaminen oli hilkulla 2006–2008.

Joku saa töitä vähäksi aikaa, mutta jäljet jäävät luontoon kymmeniksi ja sadoiksi vuosiksi.

Joskus ajateltiin, että kaivos olisi kunnalle ja koko maankolkalle siunaukseksi eli työpaikkojen ja vaurauden lähteeksi. Nykytilanteesta kertoo kaiken se, että niin Juvan, Puumalan kuin Sulkavankin kunnat vastustavat kaivoksia.

Haitat ovat suuremmat kuin lyhytaikaisen – ehkä vuoden kestävän – kaivamisen aiheuttamat hyödyt. Joku saa töitä vähäksi aikaa, mutta jäljet jäävät luontoon kymmeniksi ja sadoiksi vuosiksi.

Saimaan alue uskoo matkailuun. Pelkkä ajatuskin kaivoksesta vaikkapa Luonterilla olisi imago-ongelma. Puhumattakaan siitä, minkä riskin kaivos muodostaa puhtoisille vesistöille.

Kansainvälinen kaivosyhtiö osaa minimoida Suomeen maksamansa verot. Jos vahinkoja ympäristölle aiheutuu, mikä takaa, että syyllinen saadaan ne maksamaan?

Lakiluonnos lähtee lausuntokierrokselle syyskuussa. Silloin nähdään, kuinka isoja muutoksia hallitus todella aikoo edistää.

Suomen nykyinen kaivoksia koskeva lainsäädäntö on monelta osin antiikkista. Se on hengeltään aikakaudelta, jolloin luonnonvarojen hyödyntäminen maan vaurastamiseksi oli korkein toimintaa ohjaava arvo.

Kaivosyhtiön ja malminetsijän oikeus tuntuu menevät kaiken muun edelle.

Nykyinen hallitusohjelma lupaa muutoksia kaivoslakiin. Jos Sanna Marinin (sd.) hallitus myös toteuttaa lupauksensa, kaivosten ympäristönsuojelu kohenee, paikallisten asukkaiden vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät ja maanomistajienkin asema paranee.

Kunnille luvataan oikeus päättää, voiko niiden alueella ylipäänsä harjoittaa kaivostoimintaa.

Lakiluonnos lähtee lausuntokierrokselle syyskuussa. Silloin nähdään, kuinka isoja muutoksia hallitus todella aikoo edistää.

Se on jo nyt selvä, että moni pettyy. Jos lainsäädännön tiukennuksia ajaakin iso joukko, myös vastapuolelta lobataan voimalla.

Kirjoittaja on Länsi-Savon vastaava päätoimittaja.