Muistokirjoitus: Kalevi Raatikainen, sotilaspojasta kunniasotaveteraaniksi

Kalevi Raatikaisen kotialbumi

Kalevi Raatikainen
Kalevi Raatikainen

Everstiluutnantti Kalevi Raatikainen kuoli 4.5.2020 Mikkelissä 92-vuotiaana. Hän oli syntynyt Laukaassa 18.7.1927.

Tuntumaa tulevaan sotilaan ammattiinsa Raatikainen sai Mikkelissä suojeluskunnan poikaosaston koulutuksessa sekä keskellä tuhoisia talvisodan pommituksia, kuten tuleva puolisonsa Irmakin. Jatkosodan aikana hän koulunkäynnin lomassa palveli varuskunnassa lähettinä sekä Akkavuorella ilmatorjuntajaoksessa. Lähettinä hänen tehtäviinsä kuului muun muassa ruuan vieminen korkea-arvoisimmalle sotavangille kenraalimajuri V. Kirpitšnikoville.

Käytyään 7 luokkaa Yhteiskoulua Raatikainen hakeutui 1.6.1947 alkavalle 30. kadettikurssille ja valmistui upseeriksi 1.6.1949.

Kadettikurssin päättäjäisiin hän oli kutsunut daamikseen jo kouluajoilta tuntemansa mikkeliläisen Irma Väisäsen, joka täytti tärkeän kelpoisuusehdon eli omisti iltapuvun. Tämän jälkeen suhde syvenikin pikaisesti niin, että häät vietettiin jo saman vuoden joulukuussa.

Perheeseen syntyi nopeassa tahdissa neljä tytärtä. Kun Raatikainen sittemmin palkittiin 3. divisioonan kultakellolla, perusteluissa todettiin, että hän oli menestynyt hyvin eri kursseilla, hoitanut palveluksen moitteettomasti ja elättänyt suuren perheen.

Ensimmäiseksi palveluspaikakseen Raatikainen sai ilokseen valita Mikkeliin sijoitetun Jalkaväkirykmentti 7:n, sittemmin Savon prikaatin. Siinä hän palvelikin koko aktiiviuransa, lukuunottamatta lyhyttä kouluttajantehtävää Reserviupseerikoulussa ja neljän vuoden opetusupseerikautta Taistelukoulussa Tuusulassa. Savon prikaatissa hän palveli useissa eri tehtävissä, viimeksi I pataljoonan komentajana. Everstiluutnantiksi hänen ylennettiin 1972 ja hän jäi eläkkeelle 1974.

Palveluksessaan Kalevi Raatikainen oli täsmällinen ja paneutui työhönsä koko tarmollaan. Hän oli myös aktiivisesti mukana kaikissa upseerien yhdistystoiminnoissa. Sittemmin hän syyllistikin itseään liian vähäisestä osallistumisesta perheensä elämään, vaikkakaan muut perheenjäsenet eivät tähän yhdy. Yhteistäkin ohjelmaa toki oli, ja Irmakin teki ansiokkaan uran sotilaskotisisarena.

Jäätyään eläkkeelle Raatikainen toimi muutaman vuoden elinkeinoelämän palveluksessa, mutta antautui sitten veteraanityöhön, ikäänkuin toiselle työuralle. Hän toimi muun muassa paikallisen yhdistyksen ja piirin puheenjohtajana sekä Suomen Sotaveteraaniliiton varapuheenjohtajana ja kisa- ja kilpailutoimikunnan puheenjohtajana.

Mikkeliin rakennettu veteraanitalo Veteraanipuisto on merkittävältä osaltaan hänen aikaansaannostaan. Itsenäisyyspäivänä 2018 hän oli Mikkelissä kunniapaikalla vastaanottamassa itsenäisyyspäivän valtakunnallista paraatia, mutta aikaisemmissa vastaavissa tilaisuuksissa hän oli ryhdikkäästi johtanut veteraanien lippulinnaa.

Raatikainen toimi myös useissa kunnallisissa luottamustoimissa, muun muassa kaksi kautta kaupunginvaltuutettuna ja lukuisissa maanpuolustus- ja urheilujärjestöjen sekä koulunsa luottamus- ja talkootehtävissä.

Nuorempana hän oli saavuttanut kaksi nykyaikaisen viisiottelun Suomen joukkuemestaruutta, mutta eläkkeellä hän paneutui golfiin, biljardiin ja keilailuun, ampui varsijousella maailmanmestarijoukkueessa ja hirviammunnassa suomenmestarijoukkueessa, palasipa huru-ukkolentopalloakin vielä yli 80-vuotiaana.

Myös Suur-Saimaan saareen rakennetulle mökille, koko perheen mieluisaan kesäpaikkaan, oli nyt paremmin aikaa, varsinkin Irmankin jäätyä eläkkeelle.

Kalevi Raatikaiselle myönnettiin ja suotiin nelisenkymmentä kunniamerkkiä ja huomionosoitusta, merkittävimpinä 3. luokan Vapaudenristi miekkojen kera ja Suomen sotaveteraaniliiton kunniajäsenyys. Hän oli myös Suur-Savon sotaveteraanipiirin ja Mikkelin seudun sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja ja Mikkelin Klubin kunniajäsen.

Kalevia jäivät kaipaamaan läheisimpinä omaisina puoliso Irma 70:n onnellisen avioliittovuoden jälkeen sekä neljä tytärtä, 5 lapsenlasta ja 5 lapsenlapsenlasta.

Eero Kaitainen

Mikko Pöyry

Kirjoittajat ovat Suur-Savon sotaveteraanipiirin puheenjohtaja sekä Mikkelin Klubin puheenjohtaja ja Kalevin ja Irman vävyvainajan veli.