Muistokirjoitus: Viki Tenkanen oli huomaavainen, taidokas karjalainen

Kari Särkkä

Viki Tenkanen
Viki Tenkanen

Tenkasen Viki vietti viime kuussa pyöreitten vuosien syntymäpäiviään entiseen malliin: kotona Mikkelin Koivikossa omaisten, naapurien ja ystävien ympäröimänä. Juhlia riitti kahdeksikin päiväksi, osanottajat vain vaihtuivat.

Suuri valtakunnallinen aikakauslehti yhtyi onnittelijoihin. Vikistä julkaistiin juhlien jälkeen elämäkerrallinen juttu, neljä sivua, tunnetun, otteeltaan myötäelävän kirjailija-toimittajan tekemänä.

Tekstissä kerrottiin vuonna 1930 syntyneen Vikin lapsuus luovutetussa Karjalassa Salmin pitäjässä kuuden kilometrin päässä valtakunnan rajasta.

Vikin evakkotie yhdeksänvuotiaana alkoi vaativasti. Ensi alkuun oli käveltävä kotoa kirkonkylälle 30 kilometriä. Lähtö oli kiireinen. Äidiltä jäivät leivät uuniin.

Suurempi koettelemus tapahtui kuukauden kuluttua, kun yksivuotias veli kuoli olojen ankaruuteen.

Nuorena miehenä Viki muutti Juvan Tuhkalaan Osuuskauppa Suur-Savon myymälänhoitajaksi. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa Ellin. Perhe, lopulta nelilapsinen, asettui 1970-luvun puolivälin jälkeen Mikkeliin.

Vikin työt vaihtuivat, mutta muutoksessakin hän tuli tunnetuksi esimerkiksi kolmesta asiasta. Hänestä näkyi ensinnäkin pitkäaikaisen asiakastyön hioma taito keskustella luontevasti ihmisten kanssa.

Käsistään hän oli taitava. Hän osasi toteuttaa maalarin- ja puusepän tehtäviä laajalla asteikolla. Pari kertaa olen seurannut hänen kätevyytensä näyttöjä lähietäisyydeltä. Hänen sorvailemansa Mikkeli-jakkara löytyy monesta kodista.

Varsin monet tuntevat Vikin Mikkelin torin vaiheilta. Hän oli puolisonsa aisapari ja kuljettaja lähes kaikessa, silloinkin, kun tämä lähti torille myymään tuotteitaan. Marjojen poiminnassa hän ahkeroi vielä korkeassa iässä.

Viki kuoli kolmisen viikkoa sen jälkeen, kun hänen elämäntarinaansa oli aikakauslehdestä luettu.

Tämä on läheisille hankala aika haudata rakkaansa. Vikin muistoa ei epidemia kykene himmentämään.

Kirjoittaja on Viktor Tenkasen ystävä.