Muistokirjoitus: Lauri Ylönen, sotaveteraani ja jälleenrakentaja

Muistokirjoitus: Lauri Ylönen, sotaveteraani ja jälleenrakentaja

Lauri Ylönen syntyi 26.5.1924 Pohjois-Juvalla Nevaintaustalla maanviljelysperheeseen. Vanhimpana poikana joutui jo lapsena osallistumaan hevostöihin.

Ylönen menehtyi pitkällisen sairauden murtamana 8.4.2020.

Rippikoulun Lauri Ylönen kävi talvisodan aikana. Saatuaan sotilaskoulutuksen Lappeenrannassa hän ennätti Syvärille jatkosodan ollessa asemasotavaiheessa.

Kun sitten Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella alkoi ja joukot joutuivat perääntymään Taliin lähes paniikin vallassa, Ylösenkin joukot siirrettiin pikaisesti sinne.

Konkkalanvuoren rinteellä Lauri Ylönen oli pysäyttämässä pikakiväärillä vihollisen massiivista ryntäystä.

Ylönen suojautui lataaja-apulaisen kanssa suuren siirtolohkareen alle kaivettuun poteroon. Vihollinen yritti sinnikkäästi yhä uudelleen useiden vuorokausien ajan.

Siitä kohti ei vihollinen läpi päässyt, mutta molemmilta puolilta panssareiden tukemana ohi, jolloin joukkueen rippeet jäivät mottiin.

Lopulta joukkueenjohtaja saapui lähetin kanssa, ja hänellä kun oli kartta ja kompassi, niin eiköhän lähdetä omien puolelle? Lauri Ylönen sieppasi kaatuneen konepistoolin ja siitä lähdettiin oitis kohti Suomea kranaattipölyn ja savun suojassa.

Kun he murtautuivat vihollislinjojen läpi, Ylönen joutui käsirysykamppailuun, josta rytäkästä selvisi menettäen vain repun.

Lauri Ylösen viimeinen sotilastehtävä oli palata kotiin Juvalle mukanaan rintamalta palaavat hevoset.

Sodan jälkeen Lauri Ylönen aikoi veturinkuljettajaksi, mutta lähtikin siskojen perässä Kalajoen Kristilliseen kansanopistoon, jolta reissulta löysi tulevan puolison. Perheen hän perusti kotitilasta lohkaistulle tilalle rakentamalleen rintamamiestalolle.

Kun perheen lapsikatras lähenteli tusinaa, Ylönen hankki suuremman tilan, josta sitten pojat huolehtivat Lauri Ylösen keskittyessä rakennushommiin.

Lauri Ylönen saavutti kunnioitettavan 95 vuoden. Hän sai viettää viimeiset vuodet kotonaan Pyypolulla, ja suurin ansio siitä oli sillä suurella hoitajajoukolla, jotka huolehtivat hänestä.

Tietysti täytyy kiittää myös niitä sotaveteraaniliittoja ja järjestöjä jotka sen rahallisesti kustansivat.

Oke Ylönen

Kirjoittaja on Lauri Ylösen veli.