Muistokirjoitus: Leo Turunen oli luontoa rakastava urheilumies

Leo Turusen kotialbumi

Leo Turunen
Leo Turunen

Leo Turunen kuoli 27.3. sairauksien uuvuttamana. Hän syntyi 5.11.1936 Kuopiossa Vilho ja Tyyne Turusen perheeseen.

Talvisodan jälkeen perhe muutti Lapinlahdelle, jossa Leo vietti nuoruutensa. Siellä hän myös tapasi tulevan vaimonsa Anja Ryynäsen.

Urheilu kiinnosti pienestä pitäen, ja hän päätyi kouluttamaan itsensä liikunnanopettajaksi. Leo opiskeli liikuntateknikoksi Suomen Urheiluopistossa ja opettajaksi Itä-Suomen seminaarissa.

Avioiduttuaan nuoripari muutti Mikkeliin, josta muodostui loppuelämän tukikohta. Molemmat toimivat liikunnanopettajina Suur-Savon ammattikoulussa vuodesta 1963. Leo löysi tuolloin myös toisen rakkauden, Lapin luonnon, missä hän kävi vuosittain.

Leo Turunen oli pitkäaikainen urheilun vaikuttaja. Merkittäviä luottamustoimia olivat yli 10 vuotta jatkunut SVUL:n Suur-Savon piirin puheenjohtajuus vuoteen 1988 saakka ja Tanhuvaaran Urheiluopiston säätiön puheenjohtajuus vuosina 1987–1997.

Leon osaamista arvostettiin myös suunnistuspiireissä. Hän toimi useaan otteeseen Mikkelin Suunnistajien puheenjohtajana 70- ja 80-luvuilla. Vaativia tehtäviä olivat Jukolan viestin pääsihteeriys vuonna 1974 ja ensimmäisten Karhurastien kilpailunjohtajuus 1978. Leon kaudella seuran kehittämistä vietiin voimakkaasti eteenpäin. Valiokuntien roolit saivat tukea ja itsenäisyyttä.

Mikkelin Kilpa-Veikkojen puheenjohtajana Leo toimi useiden vuosien ajan. Kalevan Kisat järjestettiin Mikkelissä vuonna 1993. Taas tarvittiin Leo hoitamaan järjestelytoimikunnan puheenjohtajuutta.

Mikkelin Ladun toiminta oli Leolle rakasta. Hän toimi Ladun puheenjohtajana 1997–1998. Erävaelluksen ja Erämelonnan SM-kilpailut olivat Leon johdolla järjestettyjä tapahtumia. Latupirtin syntymiseen Leolla oli merkittävä osuus.

Ansioistaan Leo Turunen sai liikuntaneuvoksen arvon vuonna 1994. Leon poikkeuksellisen voimakas aktiivisuus ja ennakkoluulottomuus olivat ominaisuuksia, jotka jäävät meille hänestä muistoksi.

Leo Turusta jäivät kaipaamaan lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset sekä runsas joukko ystäviä.

Pekka Turunen ja Heino Lipsanen

Kirjoittajat ovat Leo Turusen poika ja hänen urheilukaverinsa.