It-alalla työskentelevä Esa sinnittelee 600 eurolla kuukaudessa tullakseen taloudellisesti riippumattomaksi — Säästäjä varautuu pahimpaan, tuhlari taas luottaa kaiken järjestyvän

Suhteemme rahaan syntyy jo lapsena. Ihmisen rahankäyttö voi kertoa esimerkiksi riittämättömyyden tunteista, turvallisuushakuisuudesta tai taipumuksesta ottaa vastuuta.

Juha Rika

Rahankäyttöön liittyy tunteita laidasta laitaan.
Rahankäyttöön liittyy tunteita laidasta laitaan.

Jos Esaa voisi luonnehtia yhdellä sanalla, häntä voisi kutsua säästäväiseksi.

Hän on 27-vuotias it-alalla työskentelevä kauppatieteiden maisteri, joka säästää suurimman osan palkastaan ja sinnittelee kuukauden reilulla 600 eurolla.

Säästäväisyydestä on tullut hänelle elämäntapa.

— En koe, että olisin ollut onnellisempi silloin, kun kulutin kaksi kertaa enemmän, hän sanoo.

Esan tavoitteena on olla kymmenen vuoden päästä taloudellisesti riippumaton, jotta hän voisi tehdä töitä vaikka vain kolme päivää viikossa. Siksi Esa ei halua sukunimeään julki.

— En usko, että työnantajani antaisi samanlaisia mahdollisuuksia edetä urallani, jos tiedossa on, että en kuitenkaan pysy töissä pitkään.

Tavaroiden uutuudenhienous katoaa pian

Säästäväisyys tuo Esalle vapautta.

— Jos ostaa jotain, haluaa kuitenkin pian uudestaan jotain taas. Uutuudenhienous katoaa pian. Kun ei kuluta ja osta koko ajan lisää, oppii myös arvostamaan pieniä asioita, kuten omaa aikaa ja sitä, että voi tehdä asioita, joista pitää, Esa sanoo.

En koe, että olisin ollut onnellisempi silloin, kun kulutin kaksi kertaa enemmän. — Esa

Esa kertoo olevansa tavallisen duunariperheen lapsi. Pienenä hän kuului Kultapossu-kerhoon ja jemmasi säästöpossuun vanhempien antamia kolikoita.

— En varsinaisesti säästänyt. En saanut viikkorahaa, joten säästettävää ei ollutkaan. Mutta jos joskus sain rahaa, en mennyt ostamaan karkkia, vaan pistin sen talteen Lego-pakettia varten. Olin oikea Lego-fani.

Menoista oma kirjanpito

Säästäväisyys tarkoittaa Esalle sitä, että on tietoinen omista menoistaan ja välttää impulssiostoksia. Hän suunnittelee rahankäyttönsä etukäteen ja pitää kirjaa menoistaan. Se avaa silmät.

— Käyn tosi harvoin ravintoloissa tai kahviloissa, teen itse ruoat tai ostan vastaavat ruokakaupasta. Kun kävelen sipsihyllyn ohi, tulee olo, että nyt sipsiä, mutta jos mietin tarkemmin, pärjään ilmankin. Tykkään elektroniikasta ja videopeleistä, mutta mietin niitäkin aina pidempään.

Ihan kaikesta Esakaan ei luovu. Matkailu vie ison osan hänen rahoistaan.

— Tykkään reissata, ja se vie jopa kymmenesosan vuosittaisesta budjetistani. Matkustaminen on yllättävän kallista. Lennot ovat halpoja, mutta paikan päällä olo ei.

Raha ja tunteet ovat erottamaton pari

Säästäväisyys. Pihiys. Törsäily.

Mistä suhteessamme rahaan on kyse? Miten rahasuhde syntyy?

Raha liitetään usein pukumiehiin, palkkapäiviin ja osakesalkkuihin. Oikeastaan kyse on muustakin. Raha on myös emotionaalinen asia.

— Suhteemme rahaan kehittyy jo paljon ennen kuin tajuamme, mikä se euro edes on, psykologi, psykoanalyytikko Anna Collander sanoo.

Suhteemme rahaan kehittyy jo paljon ennen kuin tajuamme, mikä se euro edes on. — Anna Collander

Collander kuvaa rahasuhdetta tasapainoiluna perusluottamuksen ja vastuunoton välillä.

Perusluottamus on ajatus siitä, että asiat saattavat järjestyä ja mennä ihan hyvinkin. Vastuunotto tarkoittaa, että ottaa itse vastuun elämästään.

Ideaali on jonkinlainen tasapaino. Silloin luottaa tulevaisuuteen, mutta tajuaa, että päävastuu elämästä on itsellä. Rahankäyttö ei aiheuta syyllisyyttä. Ihminen ei pihistele liikaa, muttei törsääkään.

Juha Rika

Suhde rahaan voi häiriintyä, jos raha asetetaan muuhun käyttöön kuin hyödykkeiden hankkimista varten.
Suhde rahaan voi häiriintyä, jos raha asetetaan muuhun käyttöön kuin hyödykkeiden hankkimista varten.

Epäluottamus saa säästämään

Usein luottamuksen ja vastuunoton välillä on kuitenkin ristiriitaa.

Joskus se kärjistyy.

— Yhdessä ääripäässä on äärimmäinen epäluottamus, äärimmäinen varautuminen ja tunne, että mistään ei voi olla varma, mihinkään ei voi luottaa. Tämä voi johtaa siihen, että jokaista senttiä pitää säästää pahan päivän varalle eikä elämästä voi nauttia tässä ja nyt.

Toisessa ääripäässä on täysin holtiton törsäily. Törsääjä ei ota vastuuta itsestään eikä muista. Hän saattaa ajatella, että joku muu tulee ja hoitaa kaiken.

Suhde rahaan voi heijastaa suhdetta itseensä

Raha herättää psykologiset mekanismit, joilla turvaamme olemistamme.

Yksi hemmottelee itseään kuluttamalla, toinen ostaa jotakin paikatakseen puutteensa. Kolmas harjoittaa vastuullisuutta tekemällä ekologisia valintoja.

Nämä mekanismit pohjaavat varhaislapsuuteen, ja niissä on kyse perustavanlaatuisista asioista: huolenpidosta, kateudesta, epäoikeudenmukaisuuden tunteesta ja itsestään huolehtimisesta.

— Varhaislapsuudessa saamamme hoiva ja huolenpito ovat aina jollakin tavoin puutteellisia, vaikka asiat olisivat kuinka hyvin. Jäämme aina jostain paitsi. Se vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme itsestämme: miten vahvasti koemme olevamme arvokkaita sellaisena kuin olemme ja miten paljon haemme ulkoisia keinoja tehdäksemme itsestämme arvokkaita, Collander sanoo.

Usein vallalle jää tunne siitä, ettei kelpaa. Tämä voi näkyä suhteessa rahaan, mutta erilaisin tavoin.

— Voi olla, että en koe olevani sen arvoinen, että minuun käytettäisi rahaa. Tai voin ajatella, että minun täytyy ostaa ja kuluttaa, että minusta tulisi hyvä ja että kelpaisin. Voin myös ajatella, että raha tekee minut itsenäiseksi.

Rahaan liittyvät tunteet kannattaa selvittää

Kateus. Ilo. Suru. Häpeä.

Rahaan liittyy monenlaisia tunteita. Häpeää tai musertavaa vastuuta voi tuoda niin köyhyys kuin rikkauskin. Jos suhde rahaan huolettaa, kannattaa Collanderin mukaan mennä takaisin perusasioihin ja tutkia, mihin ongelmat pohjaavat.

— Kannattaa miettiä, missä oman rahasuhteen emotionaaliset juuret ovat.

Colliander haastaa ajatusleikkiin. Ajatellaan, että olet nainen, joka on lapsena paljon yksin. Vanhemmat ovat aina töissä ja paljon poissa. Sinulla on lapsena olo, että pitää loistaa, jotta sinut noteerataan.

— Vielä aikuisenakin ostat usein loistokkaita vaatteita, aina vain uusia. Mutta mikään ei pidemmän päälle tuo hyvää oloa. Vaatteet muuttuvat osaksi sinua, huonoiksi, ja sitten pitää taas löytää uusia tapoja korvata koettu huonommuus ja näkymättömyys.

Ongelma ei korjaannu ostamalla tai ostamatta jättämällä. Millä sitten? Pitää mennä juurille, antaa itsensä surra. Sitten voi mennä kohti uutta.

Mika Strandén

Liiallisen pihiyden raja on häilyvä. Huolestua kannattaa silloin, jos asettaa omalle rahankäytölleen niin tiukkoja rajoja, että oma elämä alkaa tuntua kurjalta.
Liiallisen pihiyden raja on häilyvä. Huolestua kannattaa silloin, jos asettaa omalle rahankäytölleen niin tiukkoja rajoja, että oma elämä alkaa tuntua kurjalta.

Raha hallitsee, jos se on kaiken keskipiste

Missä kohtaa ihmisen suhde rahaan muuttuu sairaalloiseksi? Kysymykseen on vaikea vastata objektiivisella mittarilla, sanoo psykologi, psykoterapeutti Sami Kivikkokangas.

— Missä raja kulkee? Ovatko pula-ajan kokeneet säästäväiset ihmiset liian nuukia? Vai onko Konmari-villitykseen heittäytyvä, kenties entinen törsäilijä, turhankin kyvykäs heittämään kaiken turhan menemään uusimman hypen kehottamana? Kivikkokangas kysyy.

Siinä missä pihi tekee realiteetista hyveen ja unohtaa halunsa, tekee törsäilijä halujen toteuttamisesta hyveen. — Sami Kivikkokangas

Suhde rahaan vääristyy ja häiriintyy, kun raha asetetaan muuhun käyttöön kuin hyödykkeiden hankkimiseen.

— Esimerkkinä on rahasäiliössä uiskenteleva Roope Ankka, jonka eheydelle jokainen rahasäiliöstä karkaava ropo muodostaa psyykkisen uhan. Onnenlantti puolestaan on korotettu joksikin suuremmaksi kuin se on, kantamaan vaurastumisen mahdollisuutta ja onnistumista.

Rahasta voi Kivikkokankaan mukaan muodostua fetissi. Silloin se on tavallisesta yhteydestään korotettu väline, joka lupaa jotakin erityistä sille, joka sen saa haltuunsa.

— Tällöin raha palvelee vaikkapa liiallisen vallan, taloudellisen turvallisuuden tai vaikutuksen tekemisen toteuttamista.

Rahasuhde on rajojen asettamista

Sekä pihiydessä että törsäilyssä on kyse rajojen asettamisen ja pitämisen vaikeudesta. Pihin rajat ovat liiankin tiukat, kun taas törsäilijällä ne helposti höllentyvät mielitekojen aallokossa.

— Ongelma tästä tulee, jos se, mihin rajan asettaa, ei ole sopusoinnussa sen kanssa, mitä itse haluaa ja mikä on mahdollista.

Pihi ei toteuta haluamiaan asioita ja tekee pihiydestä hyveen. Törsäilijä tekee, mitä haluaa, mutta kärsii kun laskujen maksu koittaa.

— Siinä missä pihi tekee realiteetista hyveen ja unohtaa halunsa, tekee törsäilijä halujen toteuttamisesta hyveen, mutta unohtaa realiteetin, Kivikkokangas tiivistää.

Luetuimmat