Seinät alkoivat liikkua ja päähän iski kova kipu — Lääkäri luuli Äni Jaatisen kärsivän migreenistä, vasta aamupalapöydässä kuvattu video paljasti outojen oireiden todellisen syyn: aivokuume oli vähällä viedä hengen

Äni Jaatinen empi kauan ennen kuin uskalsi vaihtaa alaa ja ryhtyä yrittäjäksi. Jos hän voisi tehdä jotakin toisin, hän olisi alkanut toteuttaa unelmiaan jo paljon aikaisemmin.

Vesa Laitinen

Äni Jaatinen sairastui aivokuumeeseen 23-vuotiaana.
Äni Jaatinen sairastui aivokuumeeseen 23-vuotiaana.

— Tämä sairaus on ollut parasta, mitä minulle on tapahtunut, Äni Jaatinen sanoo.

Jäänsiniset silmät katsovat hymyillen pöydän takaa. Jaatinen sai viime keväänä vihdoin terveen paperit. Kontrollikäynnit lääkärillä päättyivät siihen.

Kertoessaan neljän vuoden takaisista tapahtumista hän kokee puhuvansa kuin toisesta henkilöstä. Silloin Jaatinen oli 23-vuotias tapahtumajärjestäjänä ja ravintola-alalla työskentelevä nuori nainen.

Elämä näytti kaikin puolin hyvältä. Töissä hän järjesteli omien sanojensa mukaan "maailman parhaita juhlia". Ura oli alkanut 16-vuotiaana pikaruokaravintola McDonalsissa ja edennyt pisteeseen, jossa hän kaateli yksityisjuhlien vieraille samppanjaa. Silti Jaatisesta tuntui, ettei elämä ollut aivan sitä, mitä hän toivoisi sen olevan.

Jaatinen oli opiskellut graafista suunnittelua ja viestintää, mutta hän ei ollut koskaan uskonut, että se ala voisi elättää hänet. Ravintola-alalla sen sijaan oli varma toimeentulo ja mukavat työkaverit.

Hän oli alkanut seurustella nykyisen poikaystävänsä Rudin kanssa, joka näki Jaatisen kotona tämän maalaaman taulun.

— Sinun pitäisi ottaa lopputili ja alkaa tehdä tuota työksesi, Rudi sanoi Jaatiselle.

Poikaystävän kannustavat sanat valoivat Jaatiseen rohkeutta alan vaihtamiseen. Hän irtisanoutui töistä heittäytyäkseen graafista suunnittelua tekeväksi yrittäjäksi.

—Olin juuri viemässä yrityksen perustamiseen liittyviä papereita, kun aivoni kärähtivät, Jaatinen kertoo.

Sanat katosivat pikaruokalan autokaistalla

Tuona iltapäivänä Äni Jaatinen ja hänen poikaystävänsä ajoivat McDonaldsin autokaistalle. Kun oli aika tilata ruokaa, Jaatinen avasi suunsa puhuakseen, mutta huomasi, ettei löydä sanoja. Päässä oli omituinen tunne, joka muistutti etäisesti humalatilaa.

— Sain sanottua Rudille, että tilaa sä.

Hän arveli kummallisten tuntemusten syyksi alhaista verensokeria. Olo ei kuitenkaan korjaantunut edes syömällä.

Huolestunut poikaystävä päätti viedä Jaatisen lääkäriin.

Sisällä päivystyksessä Jaatisesta näytti, että rakennuksen seinät liikkuvat ja loittonevat toisistaan. Sitten päähän iski niin kova kipu, että Jaatinen lopulta menetti tajunsa.

Jaatisen tutkinut lääkäri sanoi, että se on migreeniä. Hän lähetti Jaatisen kotiin.

Kotona hajut, äänet, värit ja valot sattuivat.

— Pimeässä suihkussa oli melko hyvä olla. Siellä mikään ei ärsyttänyt aisteja.

Ulospäinsuuntautunut nainen muuttui vajaassa viikossa ilmeettömäksi, hitaaksi ja kaukaiseksi.

Muutaman prosentin mahdollisuus selvitä

Jaatinen oli varma, että hänessä on jotakin pahasti vialla. Hän kävi eri lääkäreillä, mutta kerta toisensa jälkeen hänet käännytettiin takaisin.

Lopulta poikaystävä videoi Jaatisen aamiaispöydässä saaman hallusinaatiokohtauksen, jossa hän höpötti Kela-kortista ja ohjasi olemattomia vieraita rappukäytävään, vaikka todellisuudessa viittoili kohti seinää.

Kun tämä video esitettiin lääkärille, tämä ei viivytellyt. Jaatinen otettiin heti sisään sairaalaan.

Pimeässä suihkussa oli melko hyvä olla. Siellä mikään ei ärsyttänyt aisteja. — Äni Jaatinen

Kipujen, näköhäiriöiden ja hallusinaatioiden syyksi paljastui viruksen aiheuttama aivokuume eli enkefaliitti. Sen hoitaminen pitäisi aloittaa mahdollisimman pian oireiden ilmaantuessa. Jaatisen tapauksessa oli ehtinyt kulua kuusi päivää.

Lääkärin mukaan mahdollisuudet selvitä olivat muutaman prosentin luokkaa.

Jaatinen makasi kolmisen viikkoa sairaalan sängyssä eikä aina tunnistanut äitiään tai muita läheisiä, jotka kävivät häntä katsomassa.

— Taannuin lähes porkkanaksi, hän sanoo.

Sairaala-ajoilta Jaatiselle jäi mieleen se, miten tärkeää kosketus on. Kun muut aistimukset olivat sekavia, koskettaminen tuntui edelleen yhtä rauhoittavalta ja hyvältä kuin terveenäkin.

Noin kolmen viikon sairaalajakson jälkeen Jaatinen pääsi kotiin.

Myöhemmin Jaatinen teki saamastaan väärästä diagnoosista potilasvahinkoilmoituksen. Hän sai korvaukseksi 600 euroa.

"Häpesin niin, että itkin"

Kotiin päästyä Jaatinen ryhtyi opettelemaan elämää kuntonsa rippeiden kanssa.

Kävely onnistui muutama askel kerrallaan. Jaatinen ei uskaltanut lähteä ulos yksin, sillä välillä oli otettava torkut puistonpenkillä.

Hän kuntoutti itseään syömällä terveellisesti ja nukkumalla hyvin. Muistiaan Jaatinen treenasi kertomalla äidilleen, mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut.

— Kerran piti lähteä ruokakaupasta kotiin ilman ostoksia, kun en kassalla muistanut pankkikortin pin-koodia. Häpesin sitä niin, että itkin.

Lähimpien ystäviensä kanssa Jaatinen solmi sopimuksen. Jos kadulla tulee vastaan joku tuttava, ystävät kertovat Jaatiselle hienovaraisesti, kuka on kyseessä. Muuten hän ei välttämättä tuttujaan tunnistanut.

Öisin hän pelkäsi omaa tilaansa niin, että heräsi vapinaan ja tärinään. Jaatinen sanoo, että hänellä oli kaikki edellytykset tulla katkeraksi ja masentuneeksi ihmiseksi.

Kävi kuitenkin toisin.

Vesa Laitinen

Sairaalasta päästyään Äni Jaatisen oli vaikea piirtää kolmiota ja kirjoittaa omaa nimeään. Nyt, neljän vuoden kuluttua, hän pyörittää omaa graafisen alan yritystään.
Sairaalasta päästyään Äni Jaatisen oli vaikea piirtää kolmiota ja kirjoittaa omaa nimeään. Nyt, neljän vuoden kuluttua, hän pyörittää omaa graafisen alan yritystään.

Pelon painostamina öinä Jaatinen rauhoitteli itseään katsomalla televisiota tai Youtubea, josta hänellä oli tapana katsella rukouksia.

Eräänä yönä hän katsoi jälleen yhden rukouksen.

— Kuului kova pamaus — ihan fyysinen pamaus — ja sen jälkeen en enää pelännyt.

Hän kertoo olleensa uskossa koko ajan, mutta tapahtuman myötä usko vahvistui entisestään.

— Menin poikaystävän luokse ja sanoin, että sori nyt vaan, mutta sulla on uskovainen tyttöystävä.

Kuntoutuessaan Jaatinen alkoi käynnistellä omaa yritystään. Uusia asioita tuli jatkuvasti eteen, ja oli taivuttava siihen, että niiden omaksuminen sujuu hitaasti.

— Onneksi olin oma pomoni, niin pystyin ottamaan päiväunet silloin kun siltä tuntui, hän naurahtaa.

Yksi suuria etappeja oli seinämaalauksien tekeminen Turun yliopistollisen keskussairaalan lastenosastolle. Jaatinen maalasi vähän kerrassaan ja lepäsi. Sen jälkeen maalaaminen jatkui.

Sarjakuva jakaa tietoa

Omista kokemuksista on syntynyt taidenäyttely, joka on 16. maaliskuuta saakka esillä Galleria Kajasteessa Oulussa.

Jaatinen on piirtänyt sairaudestaan myös sarjakuvakirjan, jota hän aikoo toimittaa sairaaloiden neurologisille osastoille ympäri maailman. Hän laskee, että hyväntekeväisyyskampanja on jo tuottanut sen verran rahaa, että hän pystyy antamaan kirjan 120 sairaalaan.

Hän toivoo kirjan tavoittavan terveysalan ammattilaiset, jotta aivokuume osattaisiin tunnistaa nykyistä varmemmin. Kaikkein tärkein kohderyhmä ovat kuitenkin potilaat.

— Pelkästään Suomessa noin 500 ihmistä sairastuu enkefaliittiin vuosittain. Haluan kertoa samassa tilanteessa oleville, että he eivät ole yksin ja että tästä voi selvitä.

Jaatinen kertoo olevansa onnellinen siitä, että sai rankasta tilanteesta ainekset parempaan elämään.

Häntä harmittaa se, ettei hän uskaltanut toteuttaa unelmiaan jo paljon aikaisemmin. Ennen hyppy tuntemattomaan pelotti, mutta nyt uhkat ovat hälvenneet.

— Sairaus muutti minua, mutta parempaan suuntaan. Enää en pelkää.

Änin hyväntekeväisyyskampanjan sivut löytyvät täältä.

Äni Jaatinen

28-vuotias helsinkiläinen graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kuvataiteilija.

Omistaa Äni J -nimisen yrityksen, jossa on tällä hetkellä Jaatisen lisäksi kaksi työntekijää.

Oikelta nimeltään Anni Jaatinen. Jaatisen Yhdysvalloissa asuvat sisarentyttäret kutsuvat Annia amerikkalaisittain Annieksi. Jaatisen ystävät väänsivät nimen kirjoitusasun suomalaiseen muotoon Äni.

Perheeseen kuuluu äiti, neljä isosiskoa, seitsemän siskojen lasta ja poikaystävä Rudi.

Rakastaa elämää ja sen suomia mahdollisuuksia, sitä, että voi tehdä taidetta, työllistää muita ja että ympärillä on aitoja ja upeita ihmisiä.

Inhoaa sitä, että osa ihmisistä joutuu syystä tai toisesta patoamaan itseltään muutoksen parempaan.

Ihmettelee kauneutta taidemaailmassa ja sitä, että voi sosiaalisen median kautta nähdä taidetta ympäri maailman.