Salavirkkausta ja uusia taitoja – Korona-ajan kokemuksia kerätään tulevien sukupolvien ihmeteltäviksi

Joku on saattanut voittaa kouluaikaisen käsityökammonsa ja löytänyt itsestään pienen käsityöihmisen, toinen on taas opetellut kokonaan uusia tekniikoita.

Juha Peurala

Korona-aikana on neulottu muun muassa muistoja lapsenlapsille.
Korona-aikana on neulottu muun muassa muistoja lapsenlapsille.

Poikkeusaikana koteihinsa jääneet suomalaiset ovat tehneet innokkaasti erilaisia käsitöitä. Viestejä tästä kantautuu niin tekijöiden parista kuin käsityötarvikkeiden verkko- ja kivijalkakaupoista.

Suomen käsityön museo onkin alkanut kerätä käsitöihin liittyviä kokemuksia koronapandemian ajalta. Mukana tiedonkeruussa ovat Museoviraston Elävä perintö -hanke, Taitoliitto sekä Itä-Suomen yliopisto. Kertomalla omista tekemisistään voi piristää ja inspiroida muita ja kerätystä aineistosta on tarkoitus tehdä myös tieteellistä selvitystä.

Toukokuun loppuun mennessä oli kirjattu yli 70 kertomusta, kokemusta ja kommenttia.

– Viesteistä huomaa selvästi, että käsityöt ovat olleet keino selviytyä, saada ajatukset pois viruksesta ja siihen liittyvästä sairaudesta, epävarmuudesta ja välillä ahdistavastakin uutisvirrasta, pohtii amanuenssi Seija Hahl Suomen käsityön museosta.

Kirjoituksista Hahl on havainnut myös sen, että mitä aktiivisempaa elämää vastaaja on viettänyt aiemmin, sitä suuremman merkityksen käsityöt ovat saaneet liikkumis- ja tapaamisrajoitusten aikana.

– Mukava oli myös huomata, että väylät ja välineet yhteyden pitoon löytyivät aika nopeasti myös erilaisissa käsityöryhmissä netin viestikanavien kautta.

Neulomista ja purkamista

Käsityöt ovat luikahtaneet korona-aikana myös työelämään. Tai joissain tapauksissa sopeutuneet muuttuneisiin työolosuhteisiin.

– Erään kirjoittajan mukaan hänestä on tullut salavirkkaaja, Hahl naurahtaa.

Neulepuikot ovat vaihtuneet etäpalavereissa virkkuukoukuksi, sillä siitä ei kuulu kilinää, kuten neulepuikoista. — Seija Hahl

– Neulepuikot ovat vaihtuneet etäpalavereissa virkkuukoukuksi, sillä siitä ei kuulu kilinää, kuten neulepuikoista. Kirjoittajan mukaan virkkaminen ei vaadi niin paljon keskittymistä kuin vaikkapa kirjoneuleet. Eli työtkään eivät tästä ”salatoiminnosta” kärsi.

Joku on saattanut voittaa kouluaikaisen käsityökammonsa ja löytänyt itsestään pienen käsityöihmisen, toinen on taas opetellut kokonaan uusia tekniikoita ja joku toinen löytänyt itseltään taidon, mistä ei ole aikaisemmin tiennytkään.

Anne Hakkarainen

Käsitöiden merkitys on kasvanut korona-aikana.
Käsitöiden merkitys on kasvanut korona-aikana.

Joku on taas innostunut kaivamaan esiin kaikki kesken jääneet neuleet, lopettanut ne tai purkanut uusia töitä varten.

– Eräs kirjoittaja innostui kokeilemaan pienen ryijyn tekoa. Kun se onnistui, hän teki toisen ja lähetti kuvan Englantiin pojalleen, joka ihastui ryijyyn. Loppujen lopuksi kirjoittaja teki viisi kelta- ja sinivuokkoryijyä ja lähetti ne pojalleen, Hahl kertoo.

Monelle ikäihmisille käsitöihin on liittynyt myös syviä tunteita.

– Joku kertoi neuloneensa lapsenlapsilleen muistoksi, jos vaikka sattuisi kuolemaan koronaan.

Ja kirjoitusten perusteella myös korona-aikana on syntynyt paljon myssyjä ja sukkia hyväntekeväisyystarkoituksiin.

Kokemusten – tekstien ja myös kuvien –  keruu jatkuu toistaiseksi. Tähän saakka kertomuksia jättäneet ovat pääasiassa olleet 70-vuotiaita ja sitä vanhempia. Seija Hahl toivookin, että myös nuoremmat innostuisivat jakamaan ajatuksiaan sanoin tai kuvin.

– Erityisesti odotamme kokemuksia käsityöalojen opiskelijoilta ja opettajilta siitä, kuinka etäopiskelu ja -opettaminen on sujunut. Myös erilaisten käsityöryhmien ja -yhteisöjen jäseniltä toivomme koronamuistoja, Hahl sanoo.

Kirjoituksia ja kuvia voi käydä lukemassa ja jättää suoraan verkossa osoitteessa koronakasityo.muistele.fi.