Elokuva-arvio: Aika jonka sain on inspiroiva tosikertomus Jaana Kivimäen kohtaamasta tragediasta

Optipari

Jaana (Olga Temonen) menettää onnettomuuden myötä kävelykykynsä, muttei rakkauttaan ratsastusta kohtaan.
Jaana (Olga Temonen) menettää onnettomuuden myötä kävelykykynsä, muttei rakkauttaan ratsastusta kohtaan.

Aika jonka sain (Suomi, 2020).

Ohjaus: Tuukka Temonen. Käsikirjoitus: Olga Temonen, Tuukka Temonen. Rooleissa: Olga Temonen, Micke Rejström, Sebastian Rejman, Satu Silvo, Pilvi Hämäläinen, Ville Myllyrinne, Riitta Havukainen.

Kesto: 104 min. K-12.

NELJÄ TÄHTEÄ

Tuukka Temosen kolmannessa kokopitkässä on pohjalla dramaattinen tositarina kouvolalaisen esteratsastajan Jaana Kivimäen kohtaamasta tragediasta. Inspiroivaksi elokuvan tekee vastoinkäymisten voittaminen. Ihmismieli pystyy nousemaan hauraan ruumiin yläpuolelle.

Kasassa on ainekset hyvin pätevään urheilijadraamaan.

Jaana (Olga Temonen) on työssäkäyvä äiti. Arkeen kuuluu paljon paineita. Rakkauselämässä on liekkiä – ihan liikaakin. Miesystävä Marko (Sebastian Rejman) on omistushaluinen kuumakalle, josta äiti (Riitta Havukainen) varoittelee.

Yksi asia kuitenkin saa arkiset huolet unohtumaan: ratsastus. Hevosen selässä Jaana tuntee itsensä vapaaksi. Talleilla huolet voi unohtaa edes hetkeksi.

Olga Temoselta vahva roolisuoritus

Ikävän onnettomuuden myötä kaikki muuttuu. Hevoskärrin painava lastaussilta jättää Jaanan allensa murskaten selkäytimen. Diagnoosi on eittämätön. Jaana ei enää koskaan kävelisi.

Alkaa mahdottomalta tuntuva nousu ylämäkeen. Alun masennuksen voitettuaan Jaana keskittää motivaationsa yhteen tavoitteeseen. Kävely voi olla ehkä historiaa, mutta ratsastusura ei ole ohitse.

Elokuvan toisena käsikirjoittajana toimiva Olga Temonen tekee hienon roolisuorituksen Jaanana. Dramaattisen tarinan läpikäyminen tarkoittaa suurta tunteellista vuoristorataa, jonka Temonen selvittää muuttumatta koskaan falskiksi.

Yhdeksi elokuvan mielenkiintoisimmista elementeistä nousee hyvin epätäydellisen parisuhteen kuvaus. Sebastian Rejmanin näyttelemän Markon ja Temosen Jaanan välisissä kohtauksissa on kipinää. Tämä autenttinen kivikkoisen rakkauden kuvaus auttaa elokuvaa kiertämään kaikista kliseisimmän nyyhkyilyn.

Sopivaa melodraamaa tarjoillaan ratsastuksen kautta. Hyvin tuore kuvaajakolmikko Mikko Peltonen, Aki Huttunen ja Ida-Maria Tunturipuro onnistuvat vangitsemaan ratsastuksen huuman hyvin kauniisti. Hevosten kuvaaminen on kuuluisasti hyvin hankalaa, mutta nyt majesteettisten eläimien vangitseminen on onnistunut melko hyvin.

Hiottu ja laadukas lopputulos

Aika jonka sain on kummaltakin Temoselta kunnioitettava suoritus. Kahdesta edellisestä elokuvasta opitut asiat ovat nyt tuotu näytille tasaisena ammattitaitona.

Vaikuttavaksi kaiken tekee se, että kyse on todellisesta suomalaisesta independent-elokuvasta.

Aika jonka sain on hyvin loppuun hiottu ja laadukas. Sen tärkein onnistuminen on kuitenkin siinä, että se saa hahmonsa tuntumaan aidoilta ihmisiltä, joiden kohtaloista välittää vilpittömästi.

Hyvää/huonoa

Hyvää: Inspiroiva tarina. Roolisuoritukset.

Huonoa: Dialogi on hetkittäin turhan alleviivaavaa.

Erityistä: Elokuvaa kuvattiin Elimäellä, Kouvolassa, Kotkassa ja Hämeenlinnassa.