Evakoiden kohtalo sai Hanneriina Moisseisen itkemään valtoimenaan — Mikkelin valokuvakeskuksessa avautuu hänen ja Hanna Koikkalaisen näyttelyt

Mikkelin valokuvakeskuksessa torstaina avautuvat näyttelyt kertovat lähtemisestä ja luopumisesta. Hanna Koikkalainen ja Hanneriina Moisseinen uskovat sota-ajan kokemusten kiinnostavan myös nuorempaa yleisöä

Risto Hämäläinen

Hanneriina Moisseinen ja Hanna Koikkalainen ripustamassa näyttelyitään Mikkelissä keskiviikkona.
Hanneriina Moisseinen ja Hanna Koikkalainen ripustamassa näyttelyitään Mikkelissä keskiviikkona.

Mikkelin valokuvakeskuksessa torstaina avautuvaan näyttelykokonaisuuteen tutustuvan kannattaa varata nenäliina matkaan.

Sekä Hanna Koikkalaisen Lakkautettu kylä että Hanneriina Moisseisen Kannas käsittelevät luopumista. Ne ovat saaneet alkunsa muusikko Anne-Mari Kivimäen taiteellisesta tohtorintutkinnosta.

Suistamolaisen harmonikansoittajan Ilja Kotikallion (1894—1961) musiikkia tutkinut Kivimäki päätti toteuttaa viisi konserttia yhteistyössä viiden eri taiteilijan kanssa.

Näyttelyni kärkenä on lähdön kokemus, se miltä tuntuu jättää oma koti ikuisiksi ajoiksi.

Valokuvaaja Moisseinen päätyi käsittelemään sotakokemuksia, kuvataiteilija Koikkalaisen aiheeksi valikoitui evakkous.
— Näyttelyni kärkenä on lähdön kokemus, se miltä tuntuu jättää oma koti ikuisiksi ajoiksi. Mukana on arkistokuvia, omia uusia kuvia, arkisto-otteita ja esineteoksia sekä tietysti musiikkia, Koikkalainen kertoo.

Lakkautettu kylä on kiertänyt Suomea jo parin vuoden ajan, mutta Mikkelin seudulla se on esillä ensimmäistä kertaa. Näyttely on muuntunut myös kirjaksi ja äänilevyksi.

Eläinten kärsimys on unohdettu

Minua Anne-Mari pyysi tekemään sarjakuvia, joissa olisi jollakin tavalla läsnä karjalainen haitarimusiikki. Sehän ei ollutkaan ihan helppo lähtökohta, Moisseinen naurahtaa.

Hänen näyttelynsä käsittelee siviilien, etenkin evakkojen sotakokemuksia.
— Toisten historia alkoi kiinnostaa. Halusin tietää jotakin sellaista, mitä ei yleensä ole kerrottu sodasta. Kuten eläinten kärsimyksestä tai niiden teini-ikäisten tyttöjen tarinan, jotka paljasjaloin kuljettivat karjan evakkoon toiselle puolelle Suomea.

Kannas-sarjakuvan pääosassa ovat eläimet, etenkin lehmät, ja niiden kohtalo. Ihmispäähenkilöinä on nuori karjakkotyttö, ja karjalaispoika, joka löytyi rintamalla ruumiskasasta ja jolle koettelemus oli liikaa.
Sarjakuvaan liittyvä animaatio on nähtävissä Päämajamuseossa.

Matkaan lauletut evakot

Moisseinen kertoo sarjakuvaa valmistellessaan tutustuneensa Ilja Kotikalliolta taltioituihin tarinoihin ja muiden evakoiden muistelmiin Suomalaisen kirjallisuuden arkistossa. Kokemus oli raastava.

— Kestin kaiken sen, miten veli kuoli, sisko kuoli, äiti kuoli — miten tuli pommi ja koko suku kuoli. Kestin ruhokasat ja ne lehmät, jotka evakkomatkalla poikivat maantielle ja vasikat, jotka jäätyivät kuoliaiksi. Mutta sitä en enää kestänyt, miten evakkoon lähtiessä porukka kokoontui asemilla ja ennen karjavaunuihin lastautumista miehet ottivat lakin pois päästä ja laulettiin yhdessä.

Itkuhan siinä pääsi, SKS:n tutkijahuoneessa. Moisseisen itkiessä arkistokin ehti sulkeutua, mutta arkistonhoitaja oli ymmärtäväinen. Tunsihan hän aineiston.

Hanna Koikkalainen & Hanneriina Moisseinen. Mikkelin valokuvakeskus, Puistokatu 3, 8.2.—9.3. Uudet aukioloajat: ti-pe 12—17, la 11—14. Vapaa pääsy.

Muistojemme Mikkeli -sarjassa Armas Häkkisen kuvia.