Elokuva-arvio: Vuoden kauhutapauksen suositteleminen on mutkikasta

Midsommar — loputon yö (Yhdysvallat, 2019) Ohjaus ja käsikirjoitus: Ari Aster. Rooleissa: Florence Pugh, Will Poulter, William Jackson Harper, Jack Reynor, Vilhelm Blomgren, Ellora Torchia, Archie Madekwe. Kesto: 148 min. K—16.

Merie Weismiller Wallace / A24

Amerikkalaiset turistit (ei kansallisasuissa: Florence Pugh, Jack Reynor, William Jackson Harper ja Will Poulter) päätyvät keskelle syrjäisen ruotsalaisen yhteisön kesäjuhlaa, joka on kaukana tavanomaisesta.
Amerikkalaiset turistit (ei kansallisasuissa: Florence Pugh, Jack Reynor, William Jackson Harper ja Will Poulter) päätyvät keskelle syrjäisen ruotsalaisen yhteisön kesäjuhlaa, joka on kaukana tavanomaisesta.

Toisinaan törmää elokuviin, jotka tekevät syvän vaikutuksen fyysisellä tasolla ja jotka jättävät henkisesti jälkensä.

Elokuviin, jotka on toteutettu sellaisella ammattitaidolla, ettei niiden osaamista osaa edes ensikatsomisella arvostaa, koska kokemus vie niin pahasti mukanaan.

Ari Asterin Midsommar on tällainen elokuva. Silti sitä on vaikea suositella. Viiden tähden lätkäiseminen ei ehkä täysin kerro mistä on kyse.

Aidosti elokuvaa suositellakseen täytyisi tuntea elokuviin lähtijä — tietää hänen psyykkinen tilansa ja aiempi kauhuelokuvien kokemus.

Midsommar on nimittäin aika paha trippi, jota ei kannata harkita, ellei ole ennen kastanut varpaitaan psyykettä häiritseviin elokuviin. Jos on taipuvainen ahdistustiloihin, voi yli kaksituntinen kauhu olla liikaa.

Ne, jotka ovat nähneet Asterin esikoispitkän Hereditary — pahan perintö, tietävät suunnilleen mitä on luvassa: tarkasti suunniteltua katsojien syvimpien mielen sopukoiden manipulointia. Tyyli voi myös aiheuttaa vastareaktion. Elokuvaa vastaan voi päätyä pyristelemään.

Silloin elokuvakokemus voi olla jopa tylsä, koska valtavirran kauhuelokuvista tutut tehokeinot loistavat poissaolollaan. Äkkisäikyt, äänimanipulointi ja huijaavat kameratemput eivät kuulu Asterin repertuaariin.

Sen sijaan jännite kasvatetaan hitaasti. Elokuva viettelee keskikesän valolla ja idyllisellä ympäristöllään. Pian huomaa olevansa epävarma kaiken todellisesta luonteesta.

Kauhuelokuvien tutun kuvaston kääntäminen täysin vastakkaiseksi itsessään saa olon jo hieman huolestuneeksi.

Patikointilomailua Hälsinglandissa

Tarina alkaa tragediasta josta etäisyyttä ottaakseen pariskunta Dani (Florence Pugh) ja Christian (Jack Reynor), ystävineen, suuntaavat patikointilomalle kesäisen Ruotsin Hälsinglandiin.

Kansallispuvuissa ilakoiva ruotsalainen yhteisö kutsuu turistit luoksensa. On aika ainutlaatuiselle kesäjuhlalle. Tarjoilut eivät ole aivan tavanomaisimmasta päästä. Taustalla lymyilee symboliikkaa ja vihjauksia tulevasta. Lopulta kesäjuhlat ampaisevat uudelle outouden tasolle.

Mukana on myös ihmissuhdedraamaa. Pugh ja Reynor tekevät upeat roolisuoritukset. Heidän esittämät Dani ja Christian puivat oman parisuhteensa tulevaisuutta. Tämä tuo tuleviin tapahtumiin mielenkiintoisia henkilökohtaisia tasoja.

Midsommar on aistien juhlaa, joka väreilee hyvin ainutlaatuisella taajuudella. Se häiritsee, mutta on myös uskomattoman kauniisti kuvattu. Elokuva repii ristiriitaisuudessaan omaa suhtautumista siihen.

Päätyi sitä sitten rakastamaan tai vihaamaan, niin helpolla se ei päästä ketään.

VIISI TÄHTEÄ

Hyvää: Kaunis. Kauhistuttava. Heleä. Häiritsevä.
Huonoa: Ei herkille.
Erityistä: Elokuvan Ruotsi on kuvattu Unkarissa.