Kirja-arvio: Paikka kaikella

Se ei opasta, minkälaiseen muotoon alusvaatteet kannattaisi viikata, vaan taustoittaa syitä siihen, miksi tavaravuoresta kohkataan niin paljon.

Vapautus roinan ikeestä

Ilana Aalto: Paikka kaikelle. Mistä tavaravuori syntyy ja kuinka se padotaan. Atena 2017, 278 sivua.

Vuodenvaihde on otollista aikaa kaikenlaisille elämänparannusoppaille. Niissä laihdutetaan, kuntoillaan, kokataan terveellistä ruokaa ja tuuletetaan päätä. Japanilaisen Marie Kondon jättimenestys on innostanut kustantamoja tuomaan markkinoille lukuisia tavaran raivaukseen opastavia kirjoja. Satojen sivujen sanoman voisi tiivistää sanontaan ”paikka kaikelle, kaikki paikalla”.
Ilana Aallon teos on raikkaasti erilainen. Se ei opasta, minkälaiseen muotoon alusvaatteet kannattaisi viikata, vaan taustoittaa syitä siihen, miksi tavaravuoresta kohkataan niin paljon. Aihetta tutkinut Aalto on kirjoittanut tietokirjan, jonka seurassa viihtyy, vaikka omissa suunnitelmissa kodin raivaaminen ei olisikaan.

Aalto käy kodin tilat lävitse huone huoneelta. Olohuone on hyvä esimerkki siitä, miten sisustuslehdet, -ohjelmat ja mainonta ovat muokanneet mielikuviamme yhteisestä oleskelutilasta. Se on roinaton, valoisa, ja ainakin osin laadukkaalla designilla sisustettu. Elämisen jälkeä tuo harkitusti ruttuun aseteltu torkkupeitto.
Olohuoneessa tiivistyy myös suomalaisten luokkatietous, tarkemmin määritellen kodin kirjahyllyssä. Aalto nostaa esiin taannoin syttyneen kirjasodan, jonka aiheutti sisustussuunnittelija Teuvo Loman määrittelemällä kirjahyllyt muinaismuistoiksi. Meteli syntyi, koska lukeminen ja sivistyneisyys liitetään Suomessa vahvasti yhteen.
Aalto kirjoittaa:
”Kirjat ovat malliesimerkki siitä, miten esineen omistajan käsitys siitä, kuka hän kokee olevansa ja mikä on hänen arvonsa ihmisenä, on suoraan suhteessa siihen, mitä tavaroita hän pitää esillä kodissaan.”

Kirjansa lopussa Aalto antaa hyvän vinkin onnellisempaan huomiseen, mutta kirjan voi lukea pelkäämättä joutuvansa karsimaan rakkaita tavaroitaan. Toisaalta, jos raivaaminen alkaa houkuttaa, löytyy lopusta laaja lähdeluettelo, jossa on myös alussa mainittuja täsmäoppaita. | Kirsti Vuorela

Hyvää: Kirja on sisällöltään aihepiirinsä kiinnostavin pitkään aikaan.
Huonoa: Paikka kaikelle ei ehkä ole myyvin nimi teokselle.
Erityistä: Kirjoittaja on kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.