Konserttiarvio: Gergiev ja Mariinski-teatterin orkesteri tarjosivat musiikillisen pyörremyrskyn

Puolenpäivän aikaan tarjottu sunnuntaimatinea toimi ainakin sisällön puolesta erinomaisesti, kirjoittaa musiikkikriitikko Ilmo Pokkinen.

Anna Egutkina

Gergiev tavoitti osuvasti eri osien tunnelmat ja musiikin pienen liikkeen, kirjoittaa Ilmo Pokkinen. Arkistokuva.
Gergiev tavoitti osuvasti eri osien tunnelmat ja musiikin pienen liikkeen, kirjoittaa Ilmo Pokkinen. Arkistokuva.

Mikkelin musiikkijuhlat tarjosi sunnuntaina tiiviin konsertin Gervievin ja Mariinskin ystäville. Reilun tunnin mittainen sinfoninen isku tarjosi kaksi hyvin erilaista näkymää romanttiseen orkesterimusiikkiin.

Vastaava konseptia ei juhlilla ole aikaisemmin koettu. Puolenpäivän aikaan tarjottu sunnuntaimatinea toimi ainakin sisällön puolesta erinomaisesti.

Konsertti alkoi Sibeliuksen sarjalla Pelleas ja Melisande, jonka avaus osa, Linna portilla, osoitti jälleen Mariinskin vahvuuden – jousiston tumman samettinen ja mullanmakuinen sointi ei jäänyt huomiotta.

Gergiev tavoitti osuvasti eri osien tunnelmat ja musiikin pienen liikkeen. Koko esitystä hallitsi ilmaisun pelkistyneisyys ja hiljaisilla sävyillä oli useita eri kerroksia. Koko esityksen aikana Gergiev teki vain muutaman dynaamisen kohokohdan, mikä oli sopusoinnussa Sibeliuksen ”sisäisten näkyjen” kanssa.

Pastoraaliset ja pelkistetyt sävyt muuttuivat Gergievin käsissä vain kerran, kun orkesterista irtosi hillitysti ilotteleva gavotti-taite. Sarja tiivistyi ja ilmaisu supistui viimeiseen osaan, joka kulki kohti hiljaisuutta, Melisanden kuolemaa.

Nikolai Rimski-Korsakovin Seherazade oli sitten täydellinen vastakohta Sibeliuksen herkille soinneille. Ja tässä teoksessa yleisö sai mitä Mariinskilta odottaa – suurta orkesterisoiton huumaa, virtuoosista yhteissoittoa, upeita sooloja ja värien kirjoa. Seherazade oli todellinen musiikillinen pyörremyrsky ja samalla Mariinskin soittajiston mahtava taidonnäyte.

En tiedä mikä Mariinskin kokoonpanoista esiintyy tänä kesänä Mikkelissä, mutta soittajisto näytti selvästi nuoremmalta kuin aikaisempina vuosina. Eikä laatu ole heikentynyt, päinvastoin. Yhteissoitto oli huippuluokkaa ja soolot helmeilivät aivan erinomaisella tasolla, ilmavasti ja jäsenneltyinä. Samoin yhteissoiton tietty slaavilainen leima on vähentynyt. Tämä kuului selkeästi Sibeliuksen tulkinnassa.

Erityisesti on mainittava orkesterin konserttimestarin kerrassaan lumoavat Seherazade-soolot. Tämän nuoren naisen viulu puhuu hienostunutta musiikin kieltä.

MIKKELIN MUSIIKKIJUHLAT

Sibelius, Rimski-Korsakov

Valeri Gergiev, kapellimestari

Mariinski-teatterin orkesteri

Mikaeli 8.7.2018