Kirja-arvio: Historiallinen viihderomaani Sankaritar perustuu todellisen henkilön elämään

Kirsti Vuorela

Imogen Kealey -kirjailijanimen takaa paljastuu kaksi kovan luokan viihdealan ammattilaista, Darby Kealey ja Imogen Robertson. Kirjan kansi on kuvattu eräässä mikkeliläisessä museokohteessa. Tunnistatko, missä?
Imogen Kealey -kirjailijanimen takaa paljastuu kaksi kovan luokan viihdealan ammattilaista, Darby Kealey ja Imogen Robertson. Kirjan kansi on kuvattu eräässä mikkeliläisessä museokohteessa. Tunnistatko, missä?

Imogen Kealey

Sankaritar

Suomennos Maikki Soro, Minerva 2020, 382 sivua.

Oletko kuullut naisesta nimeltään Nancy Wake? Hän oli yksi toisen maailmansodan aikana toimineen Ranskan vastarintaliikkeen johtohahmoista, jota natsit kutsuivat Valkoiseksi hiireksi.

Minulla ei ollut aavistustakaan hänen henkilöllisyydestään, kun nappasin kesälukemiseksi Imogen Kealeyn teoksen Sankaritar. Maikki Soron suomentama romaani vaikutti sopivan kevyesti kirjoitetulta sadepäivän täytteeltä. Virkistävältä vaihtoehdolta verta roiskuvalle dekkarille.

Viihderomaani se onkin ja kirjailijanimen takaa löytyy kaksi raudanlujaa viihdealan ammattilaista. Suosittuja historiallisia romaaneja nakutellut englantilainen Imogen Robertson on muokannut kirjaksi amerikkalaisen Darby Kealeyn elokuvakäsikirjoituksen.

Jep. Hollywoodin kuuma nimi Anne Hathaway tähdittää aikanaan valkokangaskokemusta.

SEO kouluttaa

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle Marseillesta vuonna 1943. Nancy Wake on Nancy Fiocca, vastarintaan sotkeutunut seurapiirirouva, jonka miehen Gestapo nappaa. Nancy pakenee Britanniaan ja päätyy SEO:n agenttikoulutukseen. Pian hänet lähetetään takaisin Ranskaan, valmistelemaan vastarintaliikkeen sissejä liittoutuneiden tulevaan maihinnousuun.

Nancy on nokkela, paha suustaan ja selviytyy tiukimmistakin paikoista näennäisen vaivattomasti. Loukkaantumiset tuntuvat hoituvan laastarilla. Mimmi on sukua James Bondille, ilman muuta. Kaunis hän on tietenkin, hyppää mutakuoppaan korkokengissä ja korjailee huulipunansa hyökkäyksen edetessä.

Kirja tarjoaa viihdettä koko rahalla. Se on äärettömän helppolukuinen ja mukaansa imaiseva sepustus sinänsä kiinnostavasta aihepiiristä. Kirjan luettuani aloin kaivata tarinan todellista versiota. Sellaisia löytyi kaksi, vuonna 1985 ilmestynyt omaelämäkerta ja vuonna 2002 julkaistu Peter FitzSimonsin laatima elämäkerta. Molemmat englanninkieliset opukset ovat esimerkiksi Amazonin valikoimissa. Fiktiotakin löytyy, esimerkiksi keväällä 2020 julkaistu Ariel Lawhonin romaani Code Name Hélène.

Uusimmat uutiset