Näyttely: Kuolema Mikkelin taidemuseossa

Taru Hokkanen

Mikkeliläinen kuvataiteilija Hanna Vahvaselkä on yksi Kuolema-näyttelyn tekijöistä.

Kokemusten tuolle puolen

Teemansa puolesta hyvin pääsiaisaikaan istuva Kuolema-taidenäyttely on avoinna 22.5. asti Mikkelin taidemuseossa. Näyttelyssä on esillä kattava valikoima eri ikäisten taiteilijoiden kannanottoja aiheeseen, joka on kiehtonut ihmiskuntaa väistämättömyydessään kautta historian.
Kuolema tarjoaa aiheena paljon materiaalia taiteelle, sillä se vaatii astumista loogisen ja sanallisen järjen rajojen tuolle puolen, intuition ja mystisten kokemusten pariin. Samanaikaisesti tehtävä on sekä mielikuvitusta kutkuttava että lähes mahdoton: kuinka puhua kuvin kokemuksesta, josta kenelläkään ei ole kokemusta?

Monet taiteilijat olivat ratkaisseet paradoksin käsittelemällä kuolemaa hyvin konkreettisesti, kuolevien ja jo kuolleitten ihmisten ja eläinten kautta, mutta tähän maailmaan vielä toistaiseksi jäävän näkökulmasta. Kuolema on läsnä ajan rajallisuutena: matkalaukut, kahvipöydät ja vaatteet ovat säilyneet omistajiaan pitempään. Näkökulma on kaunis, sillä se näyttää kuoleman prosessina sen sijaan että kuvaisi sitä yksiselitteisenä loppuna. Jokainen on elossa fyysisten ja emotionaalisten jälkiensä kautta, läheistensä havaintona itsestään. Kun ihmisen elämä on ollut millä tahansa tapaa merkityksellistä muiden elämälle, hän on saavuttanut osittaisen kuolemattomuuden.

Sampsa Sarparanta kuvaa suurikokoisessa ja huomiota herättävässä maalauksessaan seesteisen näköisen vanhuksen istumassa rollaattorinsa päällä rannalla. Vanhus näyttää odottavalta tähyillessään ulapalle – teoksen nimi onkin Jonossa seuraava. Jonoa ei kuitenkaan näy muuta kuin suurena ja viitteellisenä varjona päähenkilön takana. Katsojasta tuntuu täten kuin hän itse olisi jonossa seuraavan jälkeen. Maalaustapa edustaa realismia, mikä luo hätkähdyttävän vivahteen myös tulkintaan. Olenko tietämättäni näin lähellä Tuonelan rantoja? Realisti ei voi sitä täysin kieltääkään.

Katosta roikkuvien hirttosilmukoiden kantaaottavuus sen sijaan jäi ilmeisyyden alle – kuolema kyllä kohtaa hirtettävän, mutta mitä se tarkoittaa kokemuksellisesti? Teoksen nimi, Tuhat turhaa kuolemaa – miksi, viittaa poliittiseen kannanottoon, mutta tappovälineiden ripustaminen kattoon jää kohdallani banaaliksi ja turhan summittaiseksi keskustelunavaukseksi.
Monen näyttelyn teosten tulkinnat voisivat jatkua paljon pitempäänkin, mitä pidän merkkinä näyttelyn onnistumisesta. Vaikka yksi arvio ei riitä kaikkien huomiota ansaitsevien teosten mainitsemiseen puhumattakaan niiden täysmääräisestä käsittelystä, haluan korostaa vielä lopuksi, että kyseessä on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista näyttelyistä, joita olen Mikkelin taidemuseolla nähnyt.


Onerva Kiianlinna

Kirsti Vuorela

Kirsti Vuorela

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet