Jyrki Siukonen: "Nyt ei ainakaan suhmuroida missään kabineteissa" — taiteilijoita seulottiin uuteen nykytaiteen biennaaliin

Kuusi kuraattoria tapasi eteläsavolaisia taiteilijoita Mikkelissä perjantaina. Omien töiden esittelyyn oli jokaiselle varattu vartti aikaa.

Vesa Vuorela

Jyrki Siukonen, Laura Köönikkä, Marianna Huttunen, Paula Hyvönen, Marja Louni ja Ulla Pennanen.
Jyrki Siukonen, Laura Köönikkä, Marianna Huttunen, Paula Hyvönen, Marja Louni ja Ulla Pennanen.

Kaksi taiteilijaa tapaa toisensa Mikkelin taidemuseon yläkerrassa. Toinen on menossa omaan 15 minuutin portfoliotapaamiseensa, toinen on sieltä jo tulossa. ”Se oli vähän kuin olisi joutunut pyrkimään uudelleen taidekouluun”, kuuluu luonnehdinta.

Mikkelissä perjantaina järjestetyssä tilaisuudessa kuusihenkinen kuraattoriryhmä tapasi päivän aikana 16 itäsuomalaista kuvataiteilijaa ja tutustui heidän töihinsä. Vastaavat tapaamiset on aiemmin järjestetty Kuopiossa ja Joensuussa.

Tapaamisten perusteella kuraattorit valitsevat taiteilijoita vuonna 2019 Kuopion taidemuseossa järjestettävään ensimmäiseen M_itä? -nykytaiteen biennaaliin. Sen yhtenä tavoitteena on uudistaa aluenäyttelyiden runsaudensarvi-perinnettä selkeämpään suuntaan.

Presentaatiotaitoja kannattaa harjoitella

Emme ole halunneet hirveän tarkasti määritellä ensimmäisen biennalen sisältöä, ennenkuin olemme tutustuneet kaikkiin tarjolla oleviin taiteilijoihin, sanoo Kuopion taidemuseon intendentti Marja Louni.

Kuraattoreilla on tapana poimia niin sanotusti rusinat pullasta. M_itä? -ryhmä on omien sanojensa mukaan yllättävänkin yksimielistä siitä, ketkä taiteilijoista nousevat esiin.
— Me olemme kaikki tehneet aika pitkään taidetyötä ja seuranneet kuvataidetta Suomessa. Kyllä siinä silmä harjaantuu.
Nimiä on painettu mieleen.

Alueita raadissa edustavat myös amanuenssi Paula Hyvönen Mikkelistä, intendentti Ulla Pennanen Joensuusta ja intendentti Marianna Huttunen Kuopiosta. Ryhmään on lisäksi kutsuttu alueen ulkopuolelta taidekuraattori Laura Köönikkä ja kuvataiteilija Jyrki Siukonen.

Yhtenä tavoitteena ryhmän työskentelyllä on itäsuomalaisten taiteilijoiden aseman vahvistaminen Suomessa. Kuraattorit sanovat huomanneensa ilokseen, että maakuntiin on muuttanut uusia nuoria taiteilijoita asumaan ja tekemään työtään.

Helsingissä taiteilijat käsittelevät todella paljon yksinäisyyttä — Laura Köönikkä

Laura Köönikkä kiinnittää muiden raatilaisten huomion kiinnostavaan seikkaan:
— Helsingissä taiteilijat käsittelevät todella paljon yksinäisyyttä, mutta täällä ei ole tullut yhtään sellaista esiin. Täällä on enemmän yhdessä tekemisen meininkiä.

Taide ei puhu puolestaan

Kehitettävää Köönikkä sanoo olevan etenkin oman työn markkinoimisessa.
— Teokset voivat olla todella kiinnostavia, mutta ihmisten esiintymis- ja presentointitaidot ovat aika erilaisia. Välillä on sellainen tunne, että taiteilijalla on paljonkin sanottavaa, mutta hän ei pysty kertomaan sitä niin hyvin kuin haluaisi.
Muut ovat samaa mieltä ja muistuttavat, että taide puhukoon puolestaan -periaatteella ei enää pärjää.

Jyrki Siukonen pukee sanoiksi portfoliotapaamisten tärkeän viestin.
— Jos pohditaan, miten tällainen näyttely lähtee syntymään, niin ainakaan nyt ei suhmuroida missään pimeissä kabineteissa, vaan toimitaan läpinäkyvästi. Minusta on tärkeä signaali, että asia avataan tällaisen prosessin kautta.

Taiteilijatapaamisilla on useita merkityksiä. Kuvataiteilijat esittäytyivät neljän hengen ryhmissä ja pääsivät siten tarkkailemaan toistensa esittäytymiset. Koska kuhunkin päivään osallistui taiteilijoita eri maakunnista, solmittiin matkan varrella useita ammatillisia tuttavuuksia.
Mikä parasta, aluetaidemuseoiden kuraattorit tutustuivat ja saivat omille listoilleen taiteilijoita, joiden teoksia he todennäköisesti poimivat myöhemmin näyttelyihinsä.