Tarhapäivä on Länsi-Savon kriitikon mielestä "kevyesti viihdyttävä katsaus tavalliseen elämään" — Le Mans 66 saa kriitikolta neljä tähteä

Tarhapäivä saa tyytyä kolmen tähden arvioon.

Merrick Morton

Autosuunnittelija Carroll Shelby (Matt Damon) ja kilpa-ajaja Ken Miles (Christian Bale) yhdistävät voimansa riistääkseen Le Mansin kruunuun voittamattomalta Ferrarilta.
Autosuunnittelija Carroll Shelby (Matt Damon) ja kilpa-ajaja Ken Miles (Christian Bale) yhdistävät voimansa riistääkseen Le Mansin kruunuun voittamattomalta Ferrarilta.

Pohdintoja vauhdin huumasta

Le Mans 66 — Täydellä teholla (Yhdysvallat/Ranska, 2019)

Ohjaus: James Mangold. Käsikirjoitus: Jez Butterworth, John-Henry Butterworth, Jason Keller.

Rooleissa: Christian Bale, Matt Damon, Caitriona Balfe, Jon Bernthal, Ray McKinnon, JJ Feild.

Kesto: 153 min. K-12.

Le Mans 66 — Täydellä teholla on aikamoinen suomenkielinen nimi elokuvalle, joka alun perin kiteytti juonen nimeen Ford v Ferrari. Suomenkielinen nimi haluaa mahdollisesti luoda yhteyden vuoden 1971 Steve McQueen -elokuvaan Le Mans. Eikä yhteyden vetäminen ole kovin kaukaa haettu.

Kyseessä on nimittäin hyvin klassinen, keskisuuri elokuva joita Hollywood ei juurikaan enää halua tehtailla. Se on elokuva miehistä ja autoista.

Autohullut tunnistavat varmasti nimen Carroll Shelby. Entinen kilpa-ajaja josta tuli autosuunnittelija oli tienraivaaja amerikkalaisissa urheiluautoissa. Häntä näyttelee vankasti Matt Damon.

Hieman tuntemattomampi nimi on Ken Miles, yksi aikansa kovimmista kilpa-ajajista ja mekaanikoista. Useimmat tarinat miehestä liittyvät hänen äkkipikaiseen luonteenlaatuunsa. Häntä näyttelee aina taattu Christian Bale.

Inhimillisyydestä kertoo ehkä parhaiten suorastaan lämminhenkinen tappelukohtaus.

Elokuva kertoo Fordin talliin hyppäävistä oman tiensä kulkijoista joilla on yksi tehtävä: luoda amerikkalainen auto joka pystyy pieksemään kilparatoja hallitsevan italialaisen Ferrarin.

Taustalla on raakaa bisnestä. On vaikea leipoa isosta autofirmasta altavastaajaa. Ohjaaja James Mangold kuitenkin tietää kuinka inhimillisyys ujutetaan keskelle mekaniikkaa. Jopa silloin kun elokuva harhailee erittäin pitkän kestonsa aikana sivupoluille, se tarjoilee loistavia sivuhahmoja, joita esittävät mainiot näyttelijät.

Inhimillisyydestä kertoo ehkä parhaiten suorastaan lämminhenkinen tappelukohtaus. Jason Bournea ja Batmania näytelleet miehet ottavat yhteen nyt Matti Meikäläisen tapaan käyttäen hyväkseen kassillista ruokaostoksia. Tappeluun kitetytyy myös miesten veljellinen suhde. On okei hakata leipäpaketilla, mutta mahdollisesti vaarallinen metallitölkki saa jäädä maahan.

Pätevästä draamasta siirrytään välillä kilparadalle. Kohtaukset on toteutettu uskomattoman hienosti. Katsoja ymmärtää lopulta miksi miehet ovat niin valmiita laittamaan kaiken likoon. Autonsa ratissa Miles suorastaan kohoaa toiselle tasolla.

Ei ole ollenkaan kornia sanoa, että vaarallisen lujaa kiitävässä metallikasassa voi löytää jonkinlaista henkevyyttä. Ja elokuvan tärkein onnistuminen on tämän tilan vangitseminen.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Roolisuoritukset. Ajankuva. Autot.

Huonoa: —

Erityistä: 1960-luvun — nyt täysin muutetun — Le Mans -radan uudelleenluomiseksi kohtaukset jouduttiin kuvaamaan viidessä eri kohteessa.

Timo Alho

Isän arkiset haasteet

Sami Kuokkanen

Paavo (Olavi von Bagh) kasvaa silmissä ja isä, Antti (Petteri Summanen) yrittää pysyä parhaansa mukaan perässä.
Paavo (Olavi von Bagh) kasvaa silmissä ja isä, Antti (Petteri Summanen) yrittää pysyä parhaansa mukaan perässä.

Tarhapäivä (Suomi, 2019)

Ohjaus: Tiina Lymi. Käsikirjoitus: Anna Viitala, Tiina Lymi perustuen Eve Hietamiehen romaaniin.

Rooleissa: Petteri Summanen, Olavi von Bagh, Ellen Herler, Marja Salo, Marjaana Maijala, Juha Muje, Santeri Helinheimo Mäntylä, Ria Kataja, Kimmo Taavila.

Kesto: 98 min. K-12.

Yösyöttö -elokuvasta ja -kirjasta tutut Antti (Petteri Summanen) ja Paavo Pasanen (Olavi von Bagh) palaavat. Paavo on kasvanut tarhaikään. Päivät koostuvat enimmäkseen rutiineista, joissa Antista on tullut melko tehokas.

Elämä kulkee raiteillaan, usein pikkupojan ehdoilla. Toisinaan Antinkin pitää vähän nähdä ikäisiään, ettei koko elämä muutu vain kalapuikkojen ajamaksi ärrävian kuunteluksi.

Kaksikon hyvin kulkeva arki kuitenkin on suistua hetkellisesti raiteiltaan kun ennestään tuttu Enni (Marja Salo) ja hänen tyttärensä Terttu (Ellen Herler) astuvat kuvioihin.

Eve Hietamiehen kirjaan perustuvat hahmot vetävät humaania huumoria ihan arkipäiväisistä jutuista. Huomiot hykerryttävät, mutteivät ole merkittävän oivaltavia.

Petteri Summanen kanavoi mahdollisesti omia tuntojaan, koska astuu niin täysin vaivattomasti hahmonsa saappaisiin. Elokuvan suurin vetovoima onkin katsoa kuinka Summanen seikkailee läpi arjen haasteiden. Komedia on parhaimmillaan hienovarasta. Se epäonnistuu yrittäessään isoihin nauruihin.

Tarhapäivästä löytyy samaistumiskohtia monelle. Se on kevyesti viihdyttävä katsaus tavalliseen elämään. Ohjaaja Tiina Lymi ei edes yritä kasvattaa elokuvalle mittasuhteita, jotka sille eivät sopisi. Matka Espanjaankin tuntuu lähes pröystäilevältä tarinankerronnassa, jossa fokus on lähinnä isän suorituspaineissa.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Summanen. Arkiset huomiot.

Huonoa: Onttoja komedian hetkiä.

Erityistä: Hietamies on kirjoittanut Pasasen perheestä kolmannen osan, Hammaskeiju.

Timo Alho

Luetuimmat