Kirja-arvio: Sankaritarinoita tytöille on inspiroiva teos merkittävistä suomalaisnaisista

Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Toimittaneet Taru Anttonen ja Milla Karppinen. Into Kustannus 2018.

Kirja-arvio: Sankaritarinoita tytöille on inspiroiva teos merkittävistä suomalaisnaisista

Tämä kirja hehkuu tyttöenergiaa! Se luo uskoa itseen ja omiin kykyihin, ja sopii luettavaksi niin tytöille ja pojille kuin kaikille siltä väliltä.

Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) on inspiroiva teos, joka kertoo merkittävien suomalaisnaisten tarinoita. Kirja on kirjoitettu selkeästi, ja jokainen nainen esitellään pienen tarinan muodossa.

Meille kerrotaan 60:sta sankarittaresta. Osa heistä on vanhoja tuttua, kuten Tove Jansson ja Tarja Halonen. Toiset ovat uusia ja vähemmän tunnettuja tuttavuuksia (esimerkiksi Pazilaiti Simayjiang ja Orvokki Kuortti).

Joukkorahoituksella kustannettua kirjaa on ollut tekemässä 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa. Eri-ikäisistä tytöistä ja naisista kootun työryhmän nuorin jäsen oli vain 13-vuotias.

Pirteä ja kirkas kirja

Kirjassa kerrotaan myös muutamasta eteläkarjalaisesta naisesta. Lappeenrannassa syntynyt Irja Askola toimi Helsingin hiippakunnan piispana vuosina 2010—2017. Siihen aikaan, kun Askola opiskeli teologiaa, eivät naiset vielä saaneet toimia papin virassa. Askola koki käytännön epäreiluksi ja alkoi ajaa naisten oikeutta pappiuteen.

Toinen Etelä-Karjalaan linkittyvä nainen on Marja-Sisko Aalto, joka on Suomen ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen pappi. Marja-Siskon syntymänimi oli Olli, mutta hän vaihtoi nimeään ja sukupuoltaan vuonna 2008 toimiessaan Imatran kirkkoherrana. Aalto on myös kirjoittanut dekkareita.

Värejä on käytetty runsaasti niin kannessa kuin kuvituksessa. Kirja on iloisen pirteä ja kirkas, ja sen kuvitukset ovat kauniita. Jokaisesta naisesta on piirretty taiteelliset muotokuvat tarinoiden alkuun.

Kirja opettaa meille, että kaikista voi tulla mitä tahansa, jos tavoittelee unelmiaan. Se opettaa myös suvaitsevaisuutta.
Helpon kielensä vuoksi kirjaa voi vaikka lukea lapsille iltasaduiksi. | Milja Juntunen

Hyvää: Rohkaisevat tarinat.
Huonoa: Hiukan lapsellinen kieli nuorille ja aikuisille.

Luetuimmat