Elokuva-arvio: Downton Abbey on faneille suunnattua etikettidraamaa

Downton Abbey (Iso-Britannia, 2019). Downton Abbey (Iso-Britannia, 2019). Ohjaus: Michael Engler. Käsikirjoitus: Julian Fellowes. Rooleissa: Hugh Bonneville, Michelle Dockery, Maggie Smith, Laura Carmichael, Jim Carter, Raquel Cassidy, Brendan Coyle, Kevin Doyle, Michael C. Fox, Joanne Froggatt, Matthew Goode, Harry Hadden-Paton, Rob James-Collier, Allen Leech, Phyllis Logan, Elizabeth McGovern, Sophie McShera, Lesley Nicol, Douglas Reith, Penelope Wilton, Max Brown, David Haig. Kesto: 122 min. K-7.

Jaap Buitendijk / Focus Features

Downton Abbeyssa alkaa säpinä, kun kuningas ja kuningatar ilmoittavat saapuvansa vierailulle televisiosarjaa seuraavassa elokuvassa.
Downton Abbeyssa alkaa säpinä, kun kuningas ja kuningatar ilmoittavat saapuvansa vierailulle televisiosarjaa seuraavassa elokuvassa.

Kansainväliseen huippusuosioon nopeasti noussut, kahden kerroksen väestä kertova draamasarja Downton Abbey on jättänyt jälkensä 2010-luvun populaarikulttuuriin.

Sarja tuuditti vanhanaikaisuutta kaipaavat katsojansa turvallisuuden tunteeseen. Samalla tarinan siirtyminen edvardiaaniselta ajalta 1920-luvulle loi muutoksillaan ja huolillaan suurta draamaa.

Käsikirjoittaja Julian Fellowes tietää, mitä katsojat rakastavat, ja tarjoilee sitä avosylin.

Sarjan menestysresepti oli lopulta kuitenkin yksinkertainen: se oli pullollaan rakastettavia hahmoja, joita tulkitsi erinomainen näyttelijäjoukko.

Lähes neljä vuotta sarjan päättymisen jälkeen Downton Abbey palaa elokuvan muodossa. Ensi kertaa hahmoihin tutustuva katsoja menettää vuosikausien hahmokehitysten merkitykset.

Koska televisiosarjan siirtäminen valkokankaalle tarvitsee aina panosten nokittamista, esittelee Downton Abbey -elokuva merkittävimmän tapahtuman, joka Crawleyn aatelissukua voi kohdata: kuninkaalliset ovat tulossa vierailulle.

Sarjan luonut käsikirjoittaja Julian Fellowes tietää tasan tarkkaan, mitä katsojat rakastavat, ja tarjoilee sitä avosylin: kartanon rutiineiden kuvausta, muodollista tapakulttuuria, sydämellisiä kohtaamisia ja muutaman hetken, jolloin tunteet nousevat melodramaattisesti pintaan. Kaikki tämä kuvakirjamaisen kauniissa kuvissa, joista huokuu menneen maailman taika.

Fellowes myös varjelee sarjan brändiä. Mihinkään repäisyihin ei rohjeta.

Elokuvan suurin toiminta syntyy kuninkaallisten ja Downtonin palvelusväkien olemisesta nokittain. Kuka tarjoilun kuningattaren visiitillä hoitaa?

Downton Abbey ei lähde haastamaan päähenkilöidensä feodaalista järjestelmää hyväksikäyttävää statusta. Työläisten purinat sysätään sivulauseeksi mahtipontisten ja kimaltelevien tanssiaisten tieltä.

Crawleyt ja heidän palvelusväkensä ovat ehkä kasvaneet modernien aikojen myötä. Silti kaikki on jäykän arvokasta, ja jokainen inhimillisyyden särö tuntuu sitäkin suloisemmalta.

Merkittävin muutos nähdään Lady Maryssa (Michelle Dockery), joka on käytännössä astunut suvun pääksi asioiden hoidossa. Alakerran väestä sukuun noussut leskimies Tom Branson (Allen Leech) alkaa vihdoin tähyillä kohti romanttista tulevaisuutta.

Elokuva pyrkii parhaansa mukaan tarjoilemaan monille hahmoille onnellisia loppuja. Jopa keittiön epäonninen Daisy (Sophie McShera) tuntuu vihdoin löytäneen paikkaansa maailmassa.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Faneille tyydyttävää kuin kupillinen Earl Grey -teetä.

Huonoa: Ei tuo mukaan mitään erityisen elokuvamaista kuvasuhteen muutosta lukuunottamatta.

Erityistä: Downton Abbey -televisiosarja pyöri kuusi tuotantokautta sisältäen 47 jaksoa ja viisi erikoisjaksoa.