Amos Rexissä syyslomalainen voi päästä sisään ihmeellisiin virtuaalimaailmoihin — Uusi taidemuseo on houkutellut vajaassa kahdessa kuukaudessa jo yli 100 000 kävijää

Samaan aikaan kun muu Suomi kiisteli Guggenheim-museosta, Helsingin ydinkeskustaan Lasipalatsin alle ryhdyttiin toteuttamaan museota, jota veronmaksajien ei tarvinnut rahoittaa. Amos Rex ja sen avajaisnäyttely Massless kiinnostavat suurta yleisöä niin paljon, että sen edustalla on lähes jatkuva jono.

Amos Rex

Graffiti Nature–Still Mountains and Movable Lakes -teokseen katsoja voi osallistua piirtämällä kuvan, josta tulee osa teosta.
Graffiti Nature–Still Mountains and Movable Lakes -teokseen katsoja voi osallistua piirtämällä kuvan, josta tulee osa teosta.

Etteikö taide muka kiinnostaisi suurta yleisöä! Päinvastaiselta vaikuttaa Amos Rex -museon edustalla, jonka edessä on pitkin syksyä ollut jatkuvasti jonoa. Museo avautui elokuun lopussa Helsingin Lasipalatsissa.

Amos Rex ja sen avajaisnäyttely, japanilaisen Teamlab -ryhmän Massless, ovat vajaassa kahdessa kuukaudessa houkutelleet museoon 100 000 kävijää.

Amos Rex on myös monen syyslomaa viettävän perheen ykköskohde Helsingissä.

— Tällaista vastaanottoa tietysti toivottiin, mutta eihän sellaista uskalla varmana odottaa. Mutta meillä on oikeasti tarjolla jotain aivan uutta ja unohtumatonta, museonjohtaja Kai Kartio sanoo.

Ei ihme, jos Amos Rex houkuttelee eri-ikäisiä kävijöitä.

Japanilainen Teamlab on maailmankuulu ja omalaatuinen, noin 500 jäsenen ryhmä, joka koostuu taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista ja kirjailijoista.

Kollektiivin yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. Amos Rexissä nähtävä Massless onkin siis kaikkea muuta kuin perinteinen taidenäyttely.

Näyttelyssä käytetään uusinta lasertekniikkaa, minkä ansiosta kävijä voi käyskennellä erilaisissa virtuaalitodellisuuksissa ilman VR-laseja. Jotain kertoo sekin, että teokset vaativat pyöriäkseen sata laserprojektoria.

bb57710f-868e-47de-b95c-eec4fd933902

Massless-näyttelyssä on paljon valotehosteita, ääniä ja liikkuvaa kuvaa, joten erityisherkillä tai esimerkiksi migreenistä kärsivillä voi olla hieman hankalaa.

Osa töistä on interaktiivisia, eli kävijä pääsee vaikuttamaan niiden sisältöön. Esimerkiksi Graffiti Nature–Still Mountains and Movable Lakes -teokseen näyttelyvieras saa itse piirtää kuvan. Se skannataan ja projisoidaan teokseen, jossa kuva herää eloon. Pimeissä saleissa vilisee virtuaalisia sammakoita, liskoja ja perhosia.

Näyttely sopiikin erinomaisesti myös lapsille ja nuorille. Teinit antavat varmasti suuren arvon myös sille, että näyttelystä on mahdollisuus saada hienoja somekuvia.

Lapset ja nuoret ovatkin asiakasryhmä, jonka palvelemiseen Amos Rex aikoo tulevaisuudessakin panostaa.

— Tämä näkyy paitsi näyttelyohjelmassa ja yleisötyössä, myös pääsylippujen hinnoittelussa. Alle 18-vuotiaat pääsevät meille ilmaiseksi ja 18—30-vuotiaiden pääsymaksu on viisi euroa, Kartio kertoo.

Amos Rex kiinnostaa senkin takia, että museo on monella tavoin merkittävä kansallinen kulttuuriteko.

Samaan aikaan kun muu Suomi kiisteli Guggenheim-museosta, Helsingin ydinkeskustaan Lasipalatsin alle ryhdyttiin toteuttamaan museota, jota veronmaksajien ei tarvitsisi rahoittaa. Noin 50 miljoonaa euroa maksaneen museon omistaa suomenruotsalainen Konstsamfundet-yhdistys, jonka 1940-luvulla perusti menestynyt liikemies ja kulttuurimesenaatti Amos Anderson.

Lasipalatsin alle louhittiin 2000-neliöinen näyttelytila, jonka pääarkkitehtina toimi Asmo Jaaksi JKMM arkkitehdeista. Näyttelysaleja hallitsevat teräsbetoniset kupoliholvit, jotka nousevat katutason läpi Lasipalatsinaukiolle ja muodostavat sinne hauskan, kumpuilevan muodon.

Samalla kun museo on rakennettu, on myös restauroitu historiallinen funkisrakennus Lasipalatsi, joka valmistui vuonna 1936 palvelemaan olympialaisten kisavieraita. Niilo Kokon, Viljo Revellin ja Heimo Riihimäen suunnittelemaa Lasipalatsia pidetään yhtenä funktionalistisen arkkitehtuurin pääteoksista.

Amos Rex

Blacwaves -teos vei katsojan aallokon äärelle.

Sekä museo että avajaisnäyttely ovat saaneet valtavasti kiitosta niin tavallisilta kävijöiltä kuin alan asiantuntijoilta. Helsingin Sanomissa kriitikko Harri Mäcklin kuvaili vaikuttuneena, miten Mannerheimintien hulinasta pääsee nyt maan alle, josta löytyy toinen maailma valtamerineen, viidakkoineen ja ulkoavaruuksineen.

— Amos Rexin avajaisnäyttely onnistuu siinä kaikkein vaikeimmassa: se saa kriitikonkin itkemään onnesta, Mäcklin kirjoitti.

Amos Rex kiinnostaa myös maailmalla. Esimerkiksi nimekäs brittilehti Guardian kuvaili näyttelytilaa spektaakkelimaiseksi ja antoi arvoa sille, että kyseessä on aidosti suomalainen museo. Guardianin mukaan Amos Rex on hyvä esimerkki siitä, että Helsinki on maailmanluokan kulttuurikohde itsessään eikä tarvitse amerikkalaisen taidemuseon franchise-sivuhaaraa eli Guggenheimia.

Avajaisnäyttely nostaa odotuksia sen suhteen, mitä Amos Rexissä nähdään jatkossa.

Myös ensi keväänä museossa pääsee avajaisnäyttelyn tapaan hämmästelemään visuaalisen kulttuurin uusia suuntauksia. Amos Rexissä esittäytyy hollantilainen taiteilijapari Studio Drift, joka yhdistää teoksissaan taidetta, teknologiaa, muotoilua ja performanssia. Studio Drift on tunnettu esimerkiksi teoksestaan, jossa valtava betonilaatikko näyttää leijailevan kevyesti ilmassa.

Museonjohtaja Kai Kartio lupaa kuitenkin kiinnostavaa tarjontaa myös perinteisemmän taiteen ystäville. Keväällä Amos Rexissä nähdään ensi kertaa Suomessa suuren belgialaisen surrealistin René Magritten näyttely.

Gilbert ja George häkellyttävät Hamissa

Maija Toivanen

Gilbert ja George ovat tehneet myös julkisista esiintymisistään kuin performansseja. Näyttely on esillä Hamissa.

Helsinkiin kannattaa nyt tehdä kunnon taideretki, sillä Amos Rexin lisäksi myös muista museoista löytyy kiinnostavaa nähtävää.

Ensimmäistä kertaa Suomessa Hamissa nähdään maailmankuulun brittiläisen taiteilijaparin Gilbert & Georgen näyttely. Lontoolaisessa taidekoulussa yli 50 vuotta sitten tavannut pari on siitä lähtien asunut ja tehnyt taidetta yhdessä.

Taiteilijaparin maine alkoi kasvaa jo 960-luvun lopussa, jolloin he The Singing Sculpture -teoksessaan seisoivat pöydällä kädet ja kasvot metallinhohtoisiksi maalattuina laulaen samalla tunnettua iskelmää.

Taiteilijaparia on kuvattu eläviksi veistoksiksi, sillä alusta alkaen he ovat esiintyneet omissa teoksissaan. Gilbert ja George ovat tunnettuja myös siitä, että myös heidän julkiset esiintymisensä harkittuine tyyleineen ovat kuin performansseja.

Taiteilijapari pukeutuu muodollisesti ja käyttäytyy brittityyliin sivistyneesti, mutta ajaa samalla hyvin vapaamielisiä aatteita.

— He eivät ainoastaan tee taidetta, vaan ovat sitä itse, Hamin tiedotteessa kuvaillaan.

Kiasmassa voi ajella polkupyörillä

Kiasma

Kiasmassa on esillä uusi näyttely, jossa voi tutustua Ann Veronica Janssensin omaperäiseen valotaiteeseen. Näyttelyssä pääsee myös pyöräilemään.

Kiasmassa on esillä uusi näyttely, jossa voi tutustua Ann Veronica Janssensin omaperäiseen valotaiteeseen. Monet hänen teoksistaan perustuvat valon leikkiin nesteen, vesihöyryn, heijastavien pintojen ja rakennetun tilan kanssa. Janssens tarkastelee arkisia fysiikan ilmiöitä ja haluaa pysäyttää myös katsojan kokemaan näitä hetkellisiä ilmiöitä.

Näyttely saattaa kiinnostaa myös nuorempaa yleisöä. Esillä on esimerkiksi kromihohtoisia polkupyöriä, joilla museokävijät voivat ajella isossa näyttelysalissa. Kiiltävät pyörät peilaavat ympäröivää tilaa ja luovat valoisaan saliin liikkuvia heijastuksia.

Janssens käyttää teoksissaan erikoisia materiaaleja, kuten parafiiniöljyä ja eri tavoin heijastavia pintoja. Esimerkiksi Untitled (White Glitter) -teos koostuu näyttelysaliin levitetystä glitteristä.

Kaupunkielämää Ateneumissa

Ateneumissa on juuri avautunut uusi näyttely Kohtaamisia kaupungissa, joka esittelee kaupunkielämää 1900-luvun Suomessa. Näyttely valottaa sitä, miten kaupungistuminen vaikutti suomalaisten elämäntapoihin ja kuinka se näkyi kuvataiteessa.

— Kaupungistuminen mahdollisti uudenlaisten elämäntapojen muodostumisen. Myös naiset pystyivät toimimaan itsenäisesti ammateissa ja luomaan uraa taiteilijoina. Tavallisten ihmisen vapaa-ajan määrä ja harrastukset lisääntyivät. Elämä kaupungissa oli vapaampaa: rooleilla pystyi leikittelemään eivätkä ne perustuneet niin vahvasti sukupuoleen ja asemaan kuin maaseudulla, kertoo näyttelyhankkeesta vastaava erikoistutkija Anu Utriainen. Noin 300 teoksen kokonaisuudessa on harvoin esillä olleita teoksia Kansallisgallerian kokoelmista. Näyttelyn taiteilijoita ovat muun muassa Helene Schjerfbeck, Marcus Collin, Antti Favén, Tove Jansson, Olli Lyytikäinen ja Esko Tirronen.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet