Muumitutkija Sirke Happonen on perehtynyt Tove Janssonin tuntemattomaan tuotantoon

Happonen on löytäny Tove Janssonin teksteistä muun muassa särmikkään, humoristisen ja äreänkin aforistin.

Vesa Vuorela

Lapsena Sirke Happonen tutki mieluiten Tove Janssonin muumikirjojen kuvitusta.
Lapsena Sirke Happonen tutki mieluiten Tove Janssonin muumikirjojen kuvitusta.

Muumihahmoistaan parhaiten tunnetun Tove Janssonin (1914—2001) esikoisnovelli Bulevarden julkaistiin Helsingfors-Journalen -lehden vuoden 1934 joulunumerossa.

Se sijoittuu Pariisiin, kaupunkiin jossa parikymppinen Jansson oli ehtinyt viettää pari viikkoa ensimmäisellä omalla Euroopan matkallaan.
— Pariisi oli kiitollinen näyttämö 1930-luvun taiteilijoille ja Janssonin nuoruuden novelleissa kaupunki saa todella hehkua. Se on lähellä ja sisään astuttavissa, luonnehtii filosofian tohtori, dosentti Sirke Happonen.

Hän on Janssonin tuotantoon perehtynyt tutkija ja tietokirjailija. Happonen on koonnut Tove Janssonin tuntematonta tuotantoa teokseen Bulevardi — ja muita kirjoituksia (Tammi, 2017).

Puolet kirjan teksteistä ovat nuoren Janssonin nuoruuden matkoilta Euroopasta. Toinen puoli on kypsemmän kirjoittajan tekstejä.
Niminovellin päähenkilö on iäkäs mies, joka pasteeraa omilla kotikulmillaan Pariisissa.

Kaupunki on tärkeä Janssonille, ja hän palaa sinne myöhemmässä tuotannossaan läpi elämänsä. Novelliluonnoksessa Kerran puistossa (1995) vanha nainen istuu pariisilaisessa puistossa, eikä keksi, mistä voisi enää kirjoittaa.

Muumitarina aikuisille

Happonen kertoo, että Tove Janssonilta on jäänyt tiettävästi vain yksi muumitarina, jonka hän suuntasi aikuisille lukijoille. Se on Epähemulimainen tarina vuodelta 1966.

Helsinkiläiseen kerrostaloon sijoittuvassa tarinassa eletään juhlien jälkeisiä hetkiä, kun Hemulilla alkaa ”krapula puskea päälle”.
— Hyi, miten olen yksin ja kuuluisa, siteeraa Happonen tekstiä.

Happosen kokoamissa tuntemattomissa kirjoituksissa esittäytyy varsin särmikäs Jansson. Kavalassa lastenkirjailijassa (1961) hän ärähtää lastenkirjailijana olemisesta ja puolustaa jännittäviä tarinoita, koska lapsilla on hänen mukaansa luontainen katastrofiriemu.

Muumitalo, Muumilaakso -tekstissä vuodelta 1979 Jansson hyökkää nykyarkkitehtuuria vastaan moittien ajalle tyypillistä laatikkorakentamista.
Kauhusta viehättynyt taiteilija kirjoitti muun muassa Edgar Allan Poe -henkisen novellin (Klisee, 1935) ja Veronan kaduille sijoittuvan, varsin rohkean syrjäytyneen naisen tarinan San Zeno Maggiore (1940).

Kertomuksia omasta elämästä

Monet Janssonin tarinoista olivat omaelämäkerrallisia ja usein niissä on samaa tunnistettavaa huumoria kuin hänen pilapiirroksissaan. Novellissa Vuokrataan huone (1939) Jansson kuvaa hilpeästi asunnon perin hankalaa etsintää maamme pääkaupungissa.

Quatz´ Arts -novellissa (1938) ollaan jälleen Pariisissa ja Jansson opiskelee tovin paikallisessa taidekoulussa. Hän kuvaa tekstissä siellä kokemaansa simputusta.
Happosen suomennoksissa Tove Jansson taipuu myös aforistiksi, nimittäin novellissa Saari (1961).

Taiteilija, kuvittaja, pilapiirtäjä

Lapsena minua eivät niinkään kiinnostaneet muumihahmot tai kirjojen sanat, vaan niiden kuvat, Happonen paljastaa.
— Tove Janssonin kuvitusten maailma vei minut jonnekin uuteen, tuntemattomaan ja kauniiseen paikkaan.

Lastenkirjoistaan Jansson tunnetaan parhaiten, mutta hän oli myös tuottelias aikuisyleisölle suuntautunut kuvittaja, taidemaalari, pilapiirtäjä ja sarjakuvien tekijä. Hänen kuvituksiaan julkaistiin 1920-luvulta alkaen aikakauslehdissä. Jansson avusti hyvin nuorena säännöllisesti muun muassa Garm-, Julen- ja Lucifer-lehteä.

Tove Jansson kasvoi kulttuurikodissa

Tove Jansson kasvoi kulttuurikodissa, kuvanveistäjän ja kuvittajan tyttärenä, eikä koskaan suunnitellut muuta kuin taiteilijan uraa.
— Hän aloitti kuvittamisen 13-vuotiaana. Hänen vielä elossa oleva veljensä Per Olov Jansson on kertonut, että Tove pyrki taiteilijaksi aivan lapsesta lähtien.

Janssonin tuotanto oli kattavasti esillä Ateneumissa laajassa juhlanäyttelyssä neljä vuotta sitten, kun hänen syntymästään oli kulunut 100 vuotta. Osa näyttelystä lähetettiin myöhemmin esille Lontooseen, ja Happonen kävi luennoimassa siellä. Yleisö oli kiitollista.
— Siellä istui ihmisiä kukkaseppeleet päässä.
Kukkaseppel on kiinteä osa mielikuvaa ikuisesti lapsenmielisestä ja luontoa rakastavasta Tove Janssonista.


Sirke Happonen luennoi Ikääntyvien yliopistossa Mikkelissä keskiviikkona aiheesta Tuntematon Tove Jansson? – Harvinaiset tekstit ja kuvitukset.

Sirke Happonen

Kotoisin Mikkelistä.
Yleisen kirjallisuuden dosentti Helsingin yliopistossa.
Filosfian tohtori 2007 — Vilijonkka ikkunassa: muumiteosten kuva, sana ja liike (WSOY).
Julkaissut muun muassa Muumioppaan (SKS) ja toimittanut Tove Janssonin Bulevardi ja muita kirjoituksia -teoksen.