Elokuva-arvio: Uusin Heinähattu ja Vilttitossu yllättää kunnianhimollaan

Hanna-Maria Grönlund

Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) huijaa kaikkia päästäkseen isosiskonsa kouluretkelle.
Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) huijaa kaikkia päästäkseen isosiskonsa kouluretkelle.

Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen (Suomi, 2020)

Ohjaus: Lenka Hellstedt. Käsikirjoitus: Sinikka Nopola, Tiina Nopola.

Rooleissa: Emelia Levy, Matilda Pirttikangas, Niina Lahtinen, Joonas Nordman, Janne Kataja, Lari Halme, Pirjo Heikkilä.

Kesto: 75 min. Sallittu.

KOLME TÄHTEÄ

Kotimaiset lastenelokuvat tuntuvat pärjäävän aina erittäin hyvin. Yksi syy on tietysti se, että usein yhden katsojan edestä myydään enemmän lippuja. Lapset kun harvemmin käyvät yksin elokuvissa.

Harmillisesti tätä rahasampoa käytetään ajoittain hieman hyväkseen. Keskinkertaisuudella pärjää usein ihan hyvin.

Siksi on mukavaa nähdä kolmannen Heinähattu ja Vilttitossun kaltainen elokuva, joka tuntuu siltä, että tekijöillä on edes jonkinlaista elokuvallista kunnianhimoa.

Lenka Hellstedt on kokenut ohjaaja ja tietää miten kohtauksia saadaan kohotettua tavallisen lastenohjelman yläpuolelle. Mark Stubbsin kuva vangitsee ihanan kesäiset maisemat. Saara Joron lavastus ja Susse Roosin puvustus ovat pirtsakoita, muuttumatta liian satukirjamaisiksi.

Tarinassa Heinähattu (Emelia Levy) on aloittanut koulun. Tylsistynyt ja kateellinen Vilttitossu (Matilda Pirttikangas) punoo nokkelan juonen, jolla pääsee isosiskonsa sijaan koulun luokkaretkelle. Tästähän tietysti muodostuu varsinainen seikkailu.

Nuoret Levy ja Pirttikangas tekevät todella hyvää työtä pääkaksikkona. Näiden tukena ovat eturivin näyttelijöitä, jotka onnistuvat naurattamaan heittämättä suorituksiaan liian laveaksi pelleilyksi. Kameran edessä ollaan välillä kuitenkin kuin teatterin lavalla, mikä on hassua.

Kesäinen lastenelokuva sopii erinomaisesti pienille katsojille. Siinä tapahtuu tarpeeksi koko ajan ja vitsit on helppo ymmärtää. Suurta draamaa tai liian jänniä hetkiä ei ole luvassa.