Taiteen puolesta mikkeliläinen Yöryhmä seisoo vaikka nilkkasukissa pakkasessa

Kun Pirita Lautalan ja Kirsimaria Törönen-Ripatin alter egoilla on asiaa, saattaa satunnainen katsoja joutua hämmennyksen valtaan.

Vesa Vuorela

Mikkeliläinen taiteilijaduo Yöryhmä laittaa itsensä likoon performansseillaan.

Valkoisiksi sminkatut kasvot, vartalot peitetty mustilla vaatteilla. Otsalle vedettyjen huivien alla naisten katseet ovat pistävät. Mikkeliläinen Yöryhmä on pelottava näky performanssiin valmistautuessaan.
— Mä olen aivan umpisokea ilman silmälaseja, paljastaa kuvataiteilija Pirita Lautala.

Hän on kaksikon hiljaisempi osapuoli, se, joka sanoo aina joutuvansa häpeämään kollegansa puheita. Leikillään, tottakai.

Yöryhmän äänitorvi, kuvataiteilija Kirsimaria Törönen-Ripatti pukee sanoiksi sen, mikä näyttelyissä ja performansseissa kerrotaan taiteen keinoin:
— Haluamme ihmisten pysähtyvän miettimään, mikä merkitys taiteella on, ja millainen asema taiteilijoilla on tässä yhteiskunnassa, mutta metodimme on perseily ja huumorimme mustaa.

Kaupunkilaisten Yöryhmä arvelee edelleen hätkähtävän, ellei vähän pelästyvän, kun kaksi kalmanaamaista naista liikkuu vaitonaisina yleisillä paikoilla. Väärinkäsityksiltäkään ei vältytä.
— Joku katsojista aina kysyy ääneen, kuka kuoli. Ikääntyvien ihmisten maakunnassa kun ollaan.

Joku katsojista aina kysyy ääneen, kuka kuoli. — kirsimaria törönen-ripatti

Yöryhmä ei vastaa, sillä heidän esityksensä perustuvat hiljaisuuteen. Erän kerran yksi katsojista alkoi jankata vainajan henkilöllisyyttä siinä määrin sinnikkäästi, että Lautala töksäytti vastauksen kysymykseen, kuka kuoli:
— Taide.

Häkeltynyt katsoja näytti peukkua ja käveli tiehensä.

Kuvataiteen stand upia

Yöryhmän työskentelyä voisi verrata stand up -esitykseen teatterissa. Ilmaisu on särmikästä, mutta hätkähdyttämisen taustalla on asiaa. Esimerkiksi Mikkelin taidemuseon kohtaloa he kommentoivat Teltta prkl -performanssilla kaupungin 180-vuotisjuhlinnan huumassa.

— Seistiin keskellä yötä taidemuseon edessä nilkkasukissa, kyltit kädessä, hirveessä pakkasessa, Törönen-Ripatti muistelee.

Tekijöilleen Yöryhmä on ammatillinen varaventtiili ja he nauravat paljon muistellessaan tempauksiaan. Lähinnä itselleen.

Enemmän Yöryhmä tekee perinteisempää kuvataidetta, jossa on samaa mustaa huumoria kuin performansseissa. Teoksillaan kaksikko on ottanut kantaa poliittisten toimijoiden taide- ja kulttuurikäsitykseen ja muun muassa hämmentänyt Mikkelissä sijaitsevan Suuri Spiraali -teoksen herättämää julkista keskustelua. He ovat luoneet kuvitteellisen hahmon, Martan, ja rakentaneet sen ympärille useita installaatioita.

Vesa Vuorela

Viitostien varressa oleva Suuri Spiraali -teos on joutunut kaupunkilaisten sylkykupiksi. Yöryhmä on taiteen puolella.

Suomen satavuotisjuhlaa he viettivät polttamalla teoksiaan nuotiossa.
Naisten toinen, vakavampi puoli taiteilijana on paraikaa esillä muun muassa Elämänlanka-näyttelyssä Savonlinnan Riihisaaressa.

Bulkkituotteita tai kuvataidetta

Yöryhmällä on taas asiaa. Tällä kertaa heillä on suunnitteilla poikkitaiteellinen taidenäyttely, jossa teoksia muun muassa kaupataan kilohinnalla. Näyttely on suora jatkumo viimevuotiselle tauluroviolle.

— Yritämme olla korkeakulttuuri- ja taidekriittinen työryhmä. Meidän ideologiaan ei sovi se, että jotakin esinettä säilötään täältä ikuisuuteen, ja siksi puhumme taideteoksistamme tuotteina. Mehän elämme kaupungissa, jossa asiasta tulee ongelma, kun sille laitetaan etuliite taide, Törönen-Ripatti toteaa viattomana.

Lautala hekottaa hiljaa kahvikuppiinsa katse alasluotuna.
Ota näistä nyt sitten selvä.

Yöryhmä, Pop Off, Studio Wäkewä 1.—2.8. kello 10—16.