“Mikkeli on uintipääkaupunkini” — Ohjaaja ja valokuvaaja Johanna Vuoksenmaa julkaisi näyttelyn, joka kuvaa hänen rakkauttaan järviin

Vuoksenmaa kuuntelee järviä kuin ihmisiä. Piereskelevä järvi voi olla kuvassa suloinen, jos sille antaa mahdollisuuden näyttää herkän puolensa. Etelä-Savon Kyyvesi taas on sensuelli nuorukainen. Kohtaamisista erilaisten järvien kanssa syntyi näyttely Mikkelin valokuvakeskukseen.

Risto Hämäläinen

Palkittu ohjaaja ja valokuvaajaJohanna Vuoksenmaa on kuvannut näyttelyynsä avovesiä, joissa on uinut. Mukana on myös sanalliset kuvaukset jokaisesta kohtaamisesta veden kanssa.
Palkittu ohjaaja ja valokuvaajaJohanna Vuoksenmaa on kuvannut näyttelyynsä avovesiä, joissa on uinut. Mukana on myös sanalliset kuvaukset jokaisesta kohtaamisesta veden kanssa.

Jo lapsena ohjaaja ja valokuvaaja Johanna Vuoksenmaa rakasti uimista. Hän olisi halunnut aina pysähtyä automatkoilla, kun näki uimarannan merkin, mutta pyyntöön suostuttiin harvoin. Aikuisena Vuoksenmaa on ottanut vahingon takaisin pysähtymällä kaikilla mahdollisilla rannoilla.

—Ikinä ei saa olla niin kiire ettei voisi jäädä uimaan. Olen valinnut kumppaninkin sen mukaan, sillä kanssani ei voi seurustella muuten, uutisankkuri ja kirjailija Matti Röngän kanssa seurusteleva Vuoksenmaa kertoo.

Systemaattista avovesien bongaamisesta tuli kuitenkin vasta vuonna 2011, kun Vuoksenmaa heitti eräänä hikisenä viikonloppuna kanssaan aamu-uinnille lähteneelle eräoppaalle haasteen. He päättivät katsoa, kumpi ui useammassa järvessä kesän aikana.

Haasteen ympärille syntyi Facebook-ryhmä, jossa ihmiset alkoivat jakaa avovesiuintikokemuksiaan ja kysellä vinkkejä parhaista vesistä ympäri Suomea.

Järvien kuvaaminen ja niistä kirjoittaminen lipsahti taiteen puolelle Vuoksenmaan mukaan vahingossa. Alunperin hän jakoi Facebookissa vain lyhyitä kuvauksia ja faniselfieitä järvien kanssa, mutta avovesiuintiryhmässä alettiin toivoa bongauksista kirjaa tai näyttelyä. Syntyi Vesiystäviä, joka on Vuoksenmaan ensimmäinen valokuvanäyttely lähes 20 vuoteen.

Vaikka näyttelyn päätyminen Mikkelin valokuvakeskukseen olikin osittain sattumaa, se oli myös osuvaa. Vuoksenmaa pitää Mikkeliä nimittäin uintipääkaupunkinaan. Hänelle muodostui läheinen suhde kaupungin vesiin, kun hän vietti 30 vuotta sitten helteisen kesän Länsi-Savon kuvaajana.

—Menin aamulla Urpolanlammen kautta Länkkärin toimitukseen ja illalla Pitkäjärven kautta takaisin kotiin. Se oli fantastinen kesä, jolta on ihania muistoja.

Kokonaisvaltaista kuuntelemista

Järvien kohtaaminen ja kuvaaminen vaatii Vuoksenmaan mukaan kokonaisvaltaista kuuntelemista. Järven kuva ja esittelyteksti saattavat erota toisistaan paljonkin, sillä järvillä on usein monta puolta. Teksti kuvaa kohtaamista järven kanssa, mutta kuva saattaa yllättää.

—Tänä kesänä uin esimerkiksi järvessä, joka oikeasti piereskeli. Vesi haisi ja kupli. Silti järven kuvasta tuli lyyrinen ja suloinen. Järvellä - niin kuin jokaisella meistä - olikin pehmeämpi ja herkempi puoli.

Vuoksenmaan erityisen suhteen veteen huomaa etenkin siitä, miten hän puhuu järvistä. Jokainen niistä on inhimillinen yksilö, kuin ystävä.

—Kyyvesi on sensuelli nuorukainen, Näsijärvi puolestaan hurja alfauros. Isot järvet kuten Saimaa ovat usein kiireisiä, niillä on paljon toimitettavaa, hän kuvailee.

Kartta herää eloon

Avovesiuiminen on Vuoksenmaalle tapa tuoda elämään lisää merkitystä. Esimerkiksi Suomen kartta tuttuine järvineen on herännyt uudella tavalla eloon. Hänen mukaansa paikkoihin syntyy erityinen suhde, kun niissä on käynyt uimassa.

Vuoksenmaa on esimerkiksi tutustunut juuriinsa Karjalassa jäljittämällä rannat, jolla hänen mammansa ja isänsä uivat. Ulkomailla hän tuntee olevansa vähemmän turisti, kun käy uimassa samoilla rannoilla kuin paikalliset.

Haastattelun jälkeen Vuoksenmaalla on selkeät suunnitelmat. Hän hyppää hotellista lainatun pyörän selkään ja lähtee Urpolanlammelle uimaan.

Johanna Vuoksenmaan Vesiystäviä-näyttely on nähtävillä Mikkelin valokuvakeskuksessa 7.6.-11.8. Lue lisää Mikkelin valokuvakeskuksen kesästä alle linkitetystä jutusta!