Arvoviulu päihittää sukanvarren ja patjanalusen — Soittimia voi hankkia sijoitusmielessä, mutta siihen tarvitaan tietoa ja tuuria

Arvosoitin voi olla sijoitus, mutta vain harva instrumentti kestää aikaa vuosikymmenestä saati sadasta toiseen.

Päivi Virta-Salo

— Jos sinulla on joutilas miljoona, älä osta koko rahalla ainakaan puhaltimia tai pianoja.

Pohjois-Kymen musiikkiopiston rehtorin Jukka Kumpulaisen vinkissä on puolet vitsiä, mutta totta toinen puoli.

Ajatus instrumentista sijoituksena on sinänsä pätevä. Autot vanhenevat ja menettävät arvonsa vääjäämättä. Osakkeen arvo voi romahtaa yhdessä yössä. Tuottotoivein ostettu asuntokin saattaa huonolla tuurilla jäädä käsiin.

Sen sijaan taitavasti valitussa, säntillisesti säilytetyssä ja hartaasti huolletussa arvosoittimessa raha voi olla hyvässä tallessa, jopa poikia lisää.

Varmista aitous

Soittimet, jotka kestävät aikaa vuosikymmenestä saati vuosisadasta toiseen ovat kuitenkin harvassa. Kumpulaisen mukaan karkeasti ottaen ainoastaan jousisoittimien käyttöikä ei ole rajallinen.

— On edelleen kovassa iskussa olevia viuluja 1700-, jopa 1600-luvulta, hän sanoo.

Soitinhankintaa sijoitusmielessä harkitsevalle Kumpulainen suositteleekin viulua.

— Mutta varmista ensin, että instrumentti on aito, hän sanoo.

Sari Tauru

Vanha huippuviulu voi olla jopa miljoonien eurojen arvoinen, kun taas halvimpien viulujen hinta määritellään satasissa.

Laatu on kuulijan korvassa

Mihin vanhojen viulujen laatu sitten perustuu? Siitä eivät asiantuntijatkaan ole yksimielisiä.

Guy How pyörittää viuluihin erikoistunutta yhden miehen How Violins -yritystä Helsingissä. Hänen mukaansa vanhojen viulujen laatu ei perustu mihinkään yhteen yksittäiseen tekijään, kuten salaiseen lakkatyyppiin tai erityisen rakenteen omaavaan puuhun.

Ei myöskään ole olemassa sääntöä siitä, ovatko vanhemmat viulut aina parempia kuin uudet. Selvää silti on, että monien historiallisten viulujen äänessä on tiettyä kypsyyttä.

Ammattilainen erottaa kyllä sokkotestissäkin kiinalaisen 1980-lukulaisen, suomalaisen 1950-lukulaisen ja italialaisen 1700-lukulaisen viulun. — Valerijs Avramenko

Yrittäjä viittaa kuitenkin myös sokkotesteihin, joissa on pyritty selvittämään, pystyykö kokenut viulisti erottamaan kalliin viulun halvemmasta. Esimerkiksi Indianapolisissa viulukilpailun yhteydessä asiaa testattiin maailmanluokan viulisteilla. Vain 8 osallistujaa 21:stä piti enemmän klassisesta viulusta.

Huima hintahaitari

How neuvoo, että ostettaessa soitinta sijoitusmielessä kannattaa pyytää myyjäliikkeeltä varmistus soittimen alkuperästä ja tietoa sen historiasta. Vanhasta soittimesta kannattaa hänen mukaansa aina pyytää myös ulkopuolinen mielipide toiselta soitinrakentajalta.

Pohjois-Kymen musiikkiopiston orkesterinjohdon opettajalla ja viulistilla Valerijs Avramenkolla on laatu- ja halpisviuluista varma käsitys.

— Ammattilainen erottaa kyllä sokkotestissäkin kiinalaisen 1980-lukulaisen, suomalaisen 1950-lukulaisen ja italialaisen 1700-lukulaisen viulun, hän sanoo.

Oli miten oli, antiikkiviulujen hintahaitari on hämmentävän venyvä. Halvimmillaan soittimen voi saada muutamalla satasella. Kalleimmista joutuu pulittamaan jopa miljoonia euroja.

Jani Sourander

Steinway & Sonsin flyygelit ja pystypianot ovat arvostettuja, korkealaatuisia ja kalliita.

Merkillä on väliä

Yksimielisyyttä ei näytä olevan siitäkään, onko pianosta missään oloissa sijoitukseksi. Baritonilaulaja Joose Vähäsöyrinki vakuuttaa, vaikka pianoa ei ehkä voikaan verrata arvoviuluun, laadukkaan pianon arvo pysyy, jopa nousee.

Vähäsöyrinki on myös Laatusoitin Oy:n toimitusjohtaja. Rajamäkeläinen yritys käy kauppaa sekä uusilla että käytetyillä, kunnostetuilla pianoilla ja flyygeleillä. Vaan ei millä tahansa. Kysymykseen tulevat muutamat, tarkkaan valitut merkit, kuten Yamaha, Kawai, Steinway & Sons tai Schimmel.

Hellakset, Fazerit, Rigat, Etydet ja sen sellaiset älkööt vaivautuko. Niistä tulee ennen pitkää painavaa jätettä.

Vähäsöyrinki toteaa, että 1970–80-luvulla suomalaiset ostivat valtavasti pianoja. Niitä hankittiin sisustuselementiksi sellaisiinkin koteihin, joissa kukaan ei osannut soittaa. Antoipahan kulturellin vaikutelman.

Kuvaavaa on, että yksin Hellakselta lähti Vähäsöyringin mukaan parhaimmillaan 45 pianoa päivässä. Ja se oli sentään vain yksi viidestä kotimaisesta pianonvalmistajista.

— Viime vuonna Suomeen tuli 88 uutta pianoa.

Halvasta pianosta tulee jätettä

Nykyisin Vähäsöyringin firmaan tulee päivittäin soittoja ihmisiltä, jotka pähkivät, miten päästä eroon loppuun pimputetusta pianosta.

Vastaus kuuluu ”huonosti”.

Internetin ilmaisessa myyntipaikassa Tori.fi:ssä on tarjolla toistatuhatta pianoa tai vastaavaa, Huuto.netissäkin satoja. Halvimmat lähtisivät tupakka-askin hinnalla.

Mutta eivät välttämättä siltikään lähde.

Moni päätyy raijaamaan pianonsa jäteasemalle.

— Pianot menevät hyödyntämiskelvottoman jätteen lavalle, kouvolalaiselta Ahlmanintien jäteasemalta kerrotaan.

Tavallisenkokoisesta pystypianosta veloitetaan jäteasemalla seitsemän euroa.

Remontti pidentää ikää

Pianon elinkaari on Vähäsöyringin mukaan satakunta vuotta. Täysimittainen elämä edellyttää sitä, että soitinta säilytetään, huolletaan ja remontoidaan asiaankuuluvasti.

Vähäsöyrinki antaa esimerkin: Hänen edustamansa yritys ostaa käytetyn Steinwayn flyygelin tai Yamahan pianon ja kunnostaa sen. Vaikka soittimen arvo olisi jo ehtinyt pudota huomattavasti alkuperäisestä, remontoimalla saavutetaan uusi arvo, joka pysyy samana tai lähes samana kymmeniä vuosia.

Jos esimerkiksi Steinwayn kallein flyygeli maksaa uutena 170 000 euroa, kunnostettuna sen hinta ja arvo voi olla pysyvästi 30 000–40 000 euroa.

— Kunnostettu Yamaha-pystypiano, jonka hinta on uutena noin 10 000 euroa, lähti meiltä äskettäin 5 850 eurolla. Väitän, että siinä sen arvo vähintään myös pysyy, Vähäsöyrinki sanoo.

Sijoituskitara vieras ajatus

Mitäpä, jos sijoittaisikin kitaraan?

Ainakin musiikkiliikejätti Thomannilla työskentelevälle Janne Hurskaiselle ajatus on vieras.

— En muista yhdenkään asiakkaan koskaan kyselleen minulta soittimista nimenomaan sijoitusmielessä. Kalleimpienkin kitaroiden kanssa he ovat aina kiinnostuneita ominaisuuksista, hän sanoo.

Toisaalta Hurskainen myöntää, että vanhat ja hyväkuntoiset merkkisoittimet ovat varmasti kalliimpia kuin ne olivat alun perin.

— Mutta jos järkevä sijoitus tarkoittaa arvonnousua, siihen voi mennä aikaa.

Puhaltimien metalliseoksissa eroja

Mutta miksi puhaltimet eivät ole ikuisia?

Pohjois-Kymen musiikkiopiston tuottajan ja huilunsoiton opettajan Päivi Stenvallin mukaan puupuhaltimien koneisto on usein monimutkainen. Siksi se voi olla altis kulumiselle, likaantumiselle ja erilaisille häiriöille.

Metallisissa puhaltimissa taas ratkaisevaa voi olla käytetyn metalliseoksen laatu.

Laadukas puhallinsoitin voi silti tunnollisesti huollettuina palvella soittajaa kymmeniäkin vuosia, eikä sen rahallinen arvokaan välttämättä laske.

Stenvall osti oman huilunsa parikymmentä vuotta sitten noin 20 000 markan hintaan.

— Huilun arvo näyttäisi olevan edelleen suunnilleen sama, hän sanoo.