Henna Huukin lapsi ei saanut opiskella haluamiaan kieliä ala- eikä edes yläkoulussa — Mistä johtuu, että kolme neljästä peruskoululaisesta opiskelee vain pakollisia kieliä?

Yläkoulussa vain joka kymmenes ottaa valinnaisaineeksi kielen. Kielet eivät kiinnosta, mutta kuntien säästöistä johtuen niitä ei ole etenkään alakouluissa läheskään aina tarjollakaan.

Klaus Elfving

Vapaaehtoinen A2-kieli alkaa yleensä 4. luokalta niissä kunnissa, jossa sitä ylipäätään tarjotaan.
Vapaaehtoinen A2-kieli alkaa yleensä 4. luokalta niissä kunnissa, jossa sitä ylipäätään tarjotaan.

Henna Huuki on lapsensa puolesta pettynyt. Kotikunnan koulutoimi on säästänyt niin, ettei alakoulussa ollut mahdollisuutta valita englannin rinnalle muuta kieltä, eli A2-kieltä.

— Todella harmi, koska esikoinen on lahjakas juuri kielissä. Lapsen kanssa ajattelimme, että hän ottaa sitten yläasteella sekä saksan, ranskan että venäjän. Yhteenkään kieleen ei kuitenkaan yläkoulussa muodostunut ryhmää, Huuki harmittelee.

— Olemme aika pettyneitä.

Huukin mielestä tilanne on epäreilu ja asettaa eri kunnissa asuvat lapset eriarvoiseen asemaan.

Yhä useampi lapsi ja nuori opiskelee koulussa vain pakollisia kieliä, englantia ja ruotsia. Osalla tilanne on sama kuin Huukin perheessä: kunta ei tarjoa mahdollisuutta tai vieraiden kielten ryhmiä kohtaan on niin vähän kiinnostusta, ettei ryhmiä synny.

Valtaosa koululaisista jättää muut kuin pakolliset kieltet valitsematta, vaikka tarjontaa olisi.

Mistä ilmiö johtuu? Eikö laaja kielitaito ole enää tavoittelemisen arvoinen asia?

— Tätä me opettajat olemme valtavasti pohtineet, sanoo Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Sanna Karppanen.

Yleinen ilmapiiri on kenties muuttunut siihen suuntaan, ettei laajaa kielitaitoa tai klassista sivistystä pidetä enää niin arvokkaana kuin ennen. Vai onko matkustelusta tullut niin arkipäiväistä, etteivät kielet ja kansainvälisyys tunnu enää hohdokkaalta?

— Nämä ovat abstrakteja asioita, joita voi vain arvailla, Karppanen sanoo.

Konkreettisiakin syitä kuitenkin löytyy.

Ennen 1990-lukua tavallisissa alakouluissa ei ollut juuri valinnanvaraa. Oppilaat ryhtyivät lukemaan englantia kolmannella luokalla ja ruotsia yläkoulussa.

Juha Rika

Englannin osaaminen kuuluu jo nuorten yleissivistykseen. Muut kielet ovat entistä heikommissa kantimissa.
Englannin osaaminen kuuluu jo nuorten yleissivistykseen. Muut kielet ovat entistä heikommissa kantimissa.

Kun alakoulujen kielivalikoima laajeni vuonna 1994 vapaaehtoisilla kielillä eli A2-kielillä, niistä tuli valtavan suosittuja. Suomen EU-jäsenyys oli ajankohtainen asia ja kansainvälisyys oli kova sana. Parhaimmillaan lähes puolet oppilaista valitsi A2-kielen.

Nykyisin ylimääräistä kieltä ryhtyy opiskelemaan noin neljännes oppilaista.

— Yksi selittävä syy ovat kuntatalouden säästöt, Karppanen sanoo.

Läheskään kaikki kunnat eivät tarjoa enää lainkaan A2-kielen opetusta. Näin on aika isoissakin kaupungeissa, kuten Kotkassa ja Savonlinnassa.

Osa kunnista tarjoaa vain yhtä kielivaihtoehtoa, joka on yleensä ruotsi. Sen sijaan esimerkiksi Lappeenrannassa neljäsluokkalaiset voivat ensi syksynä aloittaa saksan, venäjän tai espanjan opinnot.

— Kyse on arvovalinnoista. Mihin kunnissa päätetään satsata, Karppanen sanoo.

Sanna Karppanen on varma, että monessa koulussa ylimääräisiä kieliopintoja voitaisiin markkinoida paremmin. Sen sijaan rehtori tai opettaja voi antaa rivien välistä ymmärtää, ettei kaikkien lasten oppimiskyky riitä valinnaiskielen opiskeluun.

— Tätä pidän jopa moraalittomana. Perheillä pitäisi olla aito vapaus valita.

Vanhemmat saattavat kuitenkin itse pelätä, että ylimääräinen kieli tekee lapsen koulunkäynnistä liian rankkaa. Pakollisen ruotsin opiskelu alkaa nykyään jo kuudennella luokalla, joten A2-kielen valinnut lapsi opiskelee 12-vuotiaana jo kolmea vierasta kieltä.

Yläkoulun valinnaisaineissa kielille on käynyt vielä köpelömmin. Kun aiemmin joka viides otti yläkoulussa valinnaisaineeksi kielen, nyt niin tekee vain joka kymmenes.

Yksi syy on, että nuorilla on entistä enemmän valinnanvaraa. Jos valittavana on esimerkiksi ohjelmointi- ja robotiikka, luontoretkeily ja ilmaisutaito, perinteinen ranskan opiskelu ei välttämättä tunnu niiden rinnalla kovin houkuttelevalta.

— Kyse on toki myös mielikuvista. Klassisilla kielillä on ikävä kyllä vahvasti leima, että ne ovat vaikeita ja työteliäitä, Karppanen sanoo.

Moni oppilas on jo yläkouluiässä omaksunut suhteellisen vaivattomasti englannin kielen, jonka hallitsemisesta on tullut jo lähes välttämättömyys ja itsestäänselvyys. Muut kielet saattavat tuntua englannin rinnalla toissijaisilta.

Ilmiö huipentuu lukiossa. Sen jälkeen kun kaikki reaaliaineet on ryhdytty kirjoittamaan erikseen, kielten suosio kirjoituksissa on romahtanut. Lukiolaiset keskittyvät aineisiin, joista uskovat olen jatko-opintojen ja sisäänpääsyn kannalta eniten hyötyä.

Raimo Eerola

Kieltenopettajien liiton puheenjohtajan mielestä koulut voisivat markkinoida valinnaista kielitarjontaa tehokkaammin sekä oppilaille että näiden perheille.
Kieltenopettajien liiton puheenjohtajan mielestä koulut voisivat markkinoida valinnaista kielitarjontaa tehokkaammin sekä oppilaille että näiden perheille.

Mutta mitä sanovat perheet? Etenkin alakoulussa vanhempien mielipide on lapsen kielivalinnan kohdalla usein ratkaiseva. Miksi A2-kieltä ei valita?

Jos koulunkäynti on lapselle työlästä, on ymmärrettävää, etteivät vanhemmat halua lisätä työtaakkaa, läksymääriä tai pidentää koulupäiviä. Vaikka opiskelu sujuisi ongelmitta, monet vanhemmista huolehtivat jaksamisesta. Milla Hiltusen lapsilla oli mahdollisuus valita alakoulussa venäjä.

— Totesin lapsille, että ei. Kielivalintaan pitäisi sitoutua koko peruskoulun ajaksi. Entä jos se käy liian rankaksi?

— Päätimme yhdessä, että lapset ensin opiskelevat englannin ja ruotsin kunnolla ja lukiossa sitten katsovat, valitsevatko lisäkieliä tai esimerkiksi pitkän matematiikan.

Vanhemmat kertovat syitä, miksei lapselle valittu A2-kieltä

Vanhempien kommenttien perusteella on lukuisia inhimillisiä syitä, miksi lapsi ei päädy opiskelemaan valinnaista kieltä.

”Jätimme molempien lasten kohdalla A2-kielen valitsematta. Lapset pärjäävät koulussa hyvin, mutta emme halunneet kuormittaa heitä enempää koulun suhteen. Kumpikin on musiikkiluokalla, joten viikkotuntimäärä on jo siksi tavallista suurempi. Ajattelimme, että kieliä ehtii opiskella myöhemminkin, ja esikoinen onkin aloittamassa uuden kielen siirtyessään 8.-luokalle.”

”Olemme kaksikulttuurinen perhe. Vanhempien äidinkielet ovat suomi ja arabia, minkä lisäksi puhumme keskenään englantia. Koska kotikieliä on jo kolme, niissäkin riittää opettelemista, eivätkä lapset ole ottaneet ylimääräisiä kieliä. Koraanikoulussa opetetaan arabian alkeet. Esikoisen pitää pian alkaa koulussa opiskella pakollista ruotsia.”

”Tytär olisi mielellään aloittanut, mutta koululla ei ollut tarjota opiskelumahdollisuutta.”

”Lähikoulussa on mahdollista valita saksa A2-kieleksi. Annettiin tytön itse päättää, mutta hän ei halunnut ylimääräisiä läksyjä. Mieli muuttui nelosen syksyllä, kun tajusi, että lähes kaikki tytöt ovat saksantunneilla. Onneksi pääsi ryhmään mukaan jouluna.”

”Lotta ei aloittanut uutta kieltä alakoulussa, koska ei ole kieli-ihmisiä. Ei ole valinnut ylimääräisiä kieliä myöhemminkään.”

”Meidän Akseli ei missään nimessä halunnut ylimääräisiä kieliä, eikä ainakaan ruotsiin panosta lukiossakaan. Ei taida olla oikein muotia nyt.”

”Enni ei ottanut A2-kieltä, koska tunsi kuormittuvansa koulunkäynnistä jo riittävästi.”

”Meillä ainoa kielivaihtoehto oli saksa, eikä lapsi sitä halunnut.”

”Kumpikaan pojistani ei valinnut ylimääräistä kieltä, koska ajattelivat, etteivät ole kielissä niin lahjakkaita. Tytär valitsi espanjan, mutta on kiinnostuneempi kaikesta uudesta yleensäkin.”

”Täällä ei ole mahdollisuutta A2- kieleen ollenkaan. Tosi harmi kyllä.”