Kirja-arvio: Tositapahtumiin perustuva Sivuhenkilö on kiintoisa tilitys

Saara Turusen tarinassa sinkkuna elävä nainen saa esikoisromaanistaan maan valtalehden mieskriitikolta poikkeuksellisen tylyn teilauksen.

Saara Turunen: Sivuhenkilö. Tammi 2018, 236 sivua.

Saara Turusen romaanissa Sivuhenkilö on nimetön ja syrjäänvetäytyvä minäkertoja. Hänessä on enemmän voimaa kuin äkkiseltään näyttää, sillä hänellä on syy puhua.

Hän osoittautuu suorasanaiseksi ja tiedostavaksi kuten romaanikin.
Sivuhenkilö on teatterin parissa mainetta niittäneen kirjailijan toinen romaani. Esikoisestaan Rakkaudenhirviöstä Turunen sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2015.
 
Tarinassa sinkkuna elävä nainen saa esikoisromaanistaan maan valtalehden mieskriitikolta poikkeuksellisen tylyn teilauksen. Kirjailija lamaantuu ja alkaa tilittää pettymystään.

Sanoja säästämättä hän rypee kritiikin lietsomassa itsesäälissä ja häpeässä. Aikaa kuluu keväästä kevääseen, jolloin ilokin löytyy.
Konstikkaiden tarinarakenteiden keskellä Sivuhenkilön kerronta artikuloituu hyväätekevän simppelinä. Äänessä on monologi-tyyppinen minäkertoja, joka on kuin lavaesiintyjä.

Kiintoisaksi tilityksen tekee se, että Sivuhenkilö pohjautuu tositapahtumiin ja sitä voi lukea myös autofiktiona.
 
Turunen on kertonut, että taustalla on HS:n kriitikon Antti Majanderin arvio Rakkaudenhirviöstä. Asia aktualisoitui, kun Majander kirjoitti äskettäin lehteen oman näkemyksensä.

Tämän valossa Sivuhenkilön voi nähdä uusrehellisenä fiktiona jakamiskulttuurissa. Minäkertoja tarjoaa katkeran pettymyksensä luottamuksella ja harkitusti totta viistäen yleisölleen yhdessä koettavaksi.

Loppua kohden korostuvat sukupuolikysymykset

Tekniikka toimii kummallisen hyvin.
Sen lisäksi, että teos heittää puheenaiheita taidemaailman ja kritiikin ongelmista, se avaa vaikuttavasti myös yksinäisyyden ja sivullisuuden kurjistavaa olemusta.

Loppua kohden korostuvat sukupuolikysymykset: Minkä kautta tyttöys ja naiseus määritellään? Itsensä, miehen vai perheen? Onko tytön ja naisen arkipäiväinen kokemus yhtä arvokas kuin miehen? Taipuuko se fiktion materiaaliksi yhtä varteenotettavasti kuin miesdokumentaatio?

Esityksessään Sivuhenkilö on vastaansanomattoman antoisa. Kertojan synkänhauska puhe kutkuttaa ja ironian nuolet tunnistaa lennosta.
Helpon tuntuisesta ja tasatahtia etenevästä kerronnasta irtoaa koko ajan hykerryttävää särmää. Uusrehellinen tilitys muuttaa yksityisen yleiseksi. Palkitsevaa! | Seija Forsström

Hyvää: Kutkuttavan suorapuheinen kertoja.
Erityistä: Teos perustuu tositapahtumiin.

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet