Elokuva-arvio: Hymyilevä mies

Hymyilevä mies on harvinaislaatuinen suomalaiselokuva: elegantti, harkittu ja inhimillinen, kirjoittaa Tuukka Vartiainen.

Hymyilevä mies lunastaa odotukset. Avainrooleissa Oona Airola ja Jarkko Lahti.

Hymyilevä mies (Suomi 2016)

Ohjaus: Juho Kuosmanen
Käsikirjoitus: Mikko Myllylahti, Juho Kuosmanen
Rooleissa: Jarkko Lahti, Oona Airola, Eero Milonoff
Kesto: 93 min

K-7

Nyrkkeilijän pehmeä sydän

Juho Kuosmasen odotettu esikoisohjaus Hymyilevä mies on elokuva soturin tiestä. Kuosmanen ja hänen kirjoituskumppaninsa Mikko Myllylahti eivät kuitenkaan seuraa urheiluelokuvien valtaväylää. Vaikka nyrkkeilijä Olli Mäen tarina kulkee hien ja mustelmien läpi, tekijät eivät sokaistu maskuliinisen hybriksen edessä. Hymyilevä mies tarjoaa herkemmän ja kriittisemmän tulokulman pugilistin sisäiseen maailmaan.

Jarkko Lahti tekee herkkävireisen roolin tosielämän suomalaisena nyrkkeilysankarina, joka valmistautuu elämänsä otteluun. Ympärillä puuhataan vuoden 1962 merkkitapahtumaa. Media ja urheiluväki hierovat käsiään. Yhdysvaltalainen huippuvastustaja saapuu Suomeen kamppailemaan "Kokkolan leipuria" vastaan kevytsarjan MM-tittelistä. Kulta ja kunnia kiiluvat monien silmissä samalla kun paineitaan yksin kantava urheilija tirisyttää liikakiloja urheiluhallin nuhjuisessa saunassa.

Kuvaaja J-P Passin 16 milliselle mustavalkofilmille tallentama elokuva ei laajene ajankuvaksi tai yhteiskunnalliseksi kommentaariksi. Siihenkin olisi ollut mahdollisuuksia, mutta esimerkiksi Mäen kommunistitaustaan viitataan vain ohimennen.

Kuosmasen näkemys onkin puhtaasti humanistinen. Hymyilevä mies on tarina urheilijasta tienristeyksessä. Tämä sisäinen kamppailu konkretisoituu valkokankaalla kolmiodraamaksi, jossa vastakkaisissa päädyissä näyttäytyvät sankaruus ja onni.

Eero Milonoff esittää Mäen helsinkiläistä valmentajaa Elis Askia, jonka luokse nyrkkeilijä ja tämän tuore tyttöystävä Raija (Oona Airola) saapuvat elokuvan alussa. Vain toinen on todellisuudessa tervetullut, vaikka kaksikko päätyy koruttomasti jakamaan Askin perheen lastenhuoneen kerrossängyn.

Jos Raija edustaa Ollille taakse jäänyttä maalaismaisemaa, Elis on leveästi kaupunkilainen. Ottelun lähestyessä Elis kuljettaa suojattiaan sponsoritapaamisiin ja mainoskuvauksiin. Vaivaantunut maalainen saa esitellä tekohymyään epämukavissa puvuissa kaunottarien ympäröimänä. Kala on kuivalla maalla.

Hymyilevä mies on harvinaislaatuinen suomalaiselokuva: elegantti, harkittu ja inhimillinen. Herkkä ja pienimuotoinen elokuva välttelee äärimmäisyyksiä, eikä piiskaa katsojaa tunnemyrskyillä. Lopun osaa aavistaa, mutta silti viimeiset kuvat pääsevät koskettamaan. Näemme niissä riisutun sankarin. Tosin hän on tehnyt sen itse, vapaaehtoisesti.

Tuukka Vartiainen

*****

Hyvää: Koskettava, taidokkaasti rakennettu teos.

Huonoa: -

Erityistä: Voitti Cannessin "kakkossarjan", ensimmäisenä suomalaiselokuvana.

Kirsti Vuorela

Kirsti Vuorela

Kommentoi artikkelia

Jos haluat kommentoida nimettömänä, voit tehdä sen seuraavasti:
Kirjoita nimimerkkisi Nimi-kenttään, valitse Kommentoin mieluummin vieraana -kenttä ja lisää sähköpostiosoitteesi sähköpostikenttään. Sähköpostiosoite ei näy kommentoinnin yhteydessä. Voit myös kommentoida rekisteröityneenä luomalla tilin Disqus-palveluun tai kirjautumalla kommentointiin esimerkiksi Facebookin tai Twitterin avulla.

Lue kommentointiohjeet