Konepellille mätkähtänyt peura päätti aamuöisen ajomatkan — hirvieläinonnettomuuksien määrä on kasvussa

Hirvieläinonnettomuuteen joutuminen maantiellä syyshämärällä todennäköisimmillään syyshämärien aikaan.

Juha Rika

Hirven ja auton kohtaaminen voi sattua missä vain, missä kumpiakin edellä mainittuja liikkuu.

Kotimatkaa Kangasniemelle ajellut Pauli Hörkäs säikähti Seat Alteansa ratissa viime kesäkuussa pahanpäiväisesti, kun kesken aamuöisen ajon konepellille mätkähti ojasta esiin syöksynyt peura.
— Se tapahtui niin nopeasti, ettei ehtinyt tehdä mitään.
Jyväskyläntielle Vanhamäentienhaaran kohdalla Mikkelissä sännännyt eläin osui

suoraan tuulilasiin ja rojahti konepellille. Turvatyynykään ei lauennut, sillä puskurikontaktia ei ollut. Auto meni lunastukseen, mutta kuljettaja selvisi turvavyön ansiosta naarmuitta.
— Poliisi antoi puhelimitse luvan ajaa kotiin. Just ja just pääsin pihaan. Hörkäs muistelee.

Hirvinauhat vähentävät onnettomuuksia tehokkaimmin ensimmäisen kahden vuoden aikana asentamisen jälkeen.

Ennen kotiinmenoa hän raahasi eläimen sorkista tien reunaan ja merkkasi paikan poliisin ohjeiden mukaan. Peura oli kuollut törmäyksessä välittömästi.

Vuosittain noin sata autoilijaa kussakin Itä-Suomen maakunnassa törmää hirvieläimeen.

Onnettomuuksien määrä on kasvanut tasaisesti 2010-luvulla, mikä on seurausta kantojen kasvusta. Sama kehitys on nähtävissä niin valtakunnallisesti kuin Itä-Suomessa. Vuonna 2012 Itä-Suomen alueella tapahtui noin 250 hirvikolaria, mutta vuonna 2016 hirvikolareita oli jo noin 350. Onnettomuuksien määrän kasvu on tapahtunut erityisesti Etelä-Savon ja Pohjois-Savon maakuntien alueella.

Nykyisin törmäys koituu onneksi erittäin harvoin autoilijan kuolemaksi.
Viime vuonna hirvionnettomuuksissa kuoli koko maassa kolme ihmistä. Määrä oli sama vuonna 2015. Onnettomuuksissa loukkaantui viime vuonna 144 ihmistä. Hirvionnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 64 miljoonaa euroa.

Tienpidon määrärahojen vähyyden vuoksi uusia hirviaitoja rakennetaan lähinnä isojen tiehankkeiden yhteydessä, kuten uuden Viitostien tapauksessa Mikkelin ja Juvan välille.

Tällä hetkellä Etelä-Savon alueella riista-aitakilometrejä on Mikkelin eteläpuolella on 45 kilometriä ja pohjoispuolella 24 kilometriä. Valtatie 13:lla riista-aitaa on puolitoista kilometriä.
— Lisäksi on lyhyitä, alle sadan metrin sivullevientejä näihin teihin liittyvillä teillä, sanoo Pohjois-Savon ely-keskuksen liikenneturvallisuusasiantuntija Esko Tolvanen.
Itä-Suomen alueen hirvikolareista noin puolet on tapahtunut syys-joulukuussa, ja noin 60 prosenttia iltaviiden ja puolen yön välillä.

Iltahämärän korkeaa kolaririskiä voivat Liikenneturvan arvion mukaan selittää muun muassa hämärällä vallitseva heikko näkyvyys sekä hirvien aktiivinen käyttäytyminen auringonlaskun aikaan.

Kesäkuussa peuraan törmännyt, ammatikseen linja-autoa ajava Pauli Hörkäs ei kolarista traumatisoitunut. Olihan hänellä ennestään kokemusta hirvikolaristakin. Silloin vauhti oli tosin ollut pienempi.
— Silloin se sattuu kun sitä vähiten odottaa, mutta pitää vain lähteä jatkamaan, Hörkäs tuumii.

Etelä-Savossa ei toistaiseksi ole kokeiltu hirviaitoja huomattavasti halvempaa keinoa eli hirvinauhaa, josta on saatu myönteisiä kokemuksia muiden muassa

Pohjois- ja Etelä-Karjalassa sekä Pohjois-Savossa.
Maakunnan riistapäällikkö Petri Vartiaisen mukaan hirvinauhat olisivat tervetulleita myös Etelä-Savoon.
— Hyvin ylläpidettyinä ja oikeissa paikoissa ne olisivat tarpeellisia.
Vartiainen muistuttaa, että muovinauha ei ole hirvelle este vaan hidaste, eikä aina sitäkään.
— Esimerkiksi pedon hätyyttelemä hirvi tulee nauhan läpi.

Rauhallisesti etenevä hirvi kuitenkin hidastaa vauhtia keltaisen nauhan kohdatessaan. Naapurimaakunnissa saatujen kokemusten mukaan hirvinauha toimii myös tehokkaana varoitteena autoilijoille, sille nauha kiinnittää huomion tien laitamille.

Vartiaisen mukaan merkittävämpi tekijä hirvikolarien vähentämisessä on hirvikannan säätely.
— Hirvinauhat vähentävät onnettomuuksia tehokkaimmin ensimmäisen kahden vuoden aikana asentamisen jälkeen. Sen jälkeen vaikutus alkaa vähentyä, mainitsee liikenneturvallisuusasiantuntija Esko Tolvanen.