Tilaajalle

Muistatko tämän jutun: Seppo Koponen muutti Otavan vanhaan asemarakennukseen ensin yksin, mutta nyt historiallisessa rakennuksessa on myös pienten jalkojen vilskettä: ”En oikein halua lähteä mihinkään, kun kotona on niin hyvä”

Seppo Koponen ihaili asemarakennuksia jo pikkupoikana. Tytti Vuorikari ajattelee, että esineet palvelevat elämää, ja lasten on saatava elää lapsina. Juttu on julkaistu alun perin 27.12.2019.

Jaakko Avikainen

Seppo Koponen, Tytti Vuorikari sekä lapset Mauno ja Sofia viettävät vanhassa odotussalissa sekä arkea että juhlaa.
Seppo Koponen, Tytti Vuorikari sekä lapset Mauno ja Sofia viettävät vanhassa odotussalissa sekä arkea että juhlaa.

Kaikki oli isoa, mutta tyhjää. Räntä upposi pahasti painuneeseen pihatiehen. Sisällä autiossa talossa oli odotussalin penkki, keittiön kaappi ja käsinkosketeltava melankolia. Viimeiset vilskeen rippeet olivat tallella vain keittiön seinään nastalla kiinnitetyssä 1930-luvun valokuvassa, jossa 150 ihmistä pörrää samassa paikassa ja odottaa junaa.