Neljä mikkeliläismiestä kertoo elämästään — "Nykyajan naiset ovat aika vaativia"

Miesten viikkoa vietetään 13. kerran. Länsi-Savo kysyi neljältä mikkeliläismieheltä, mitä heidän elämäänsä kuuluu. Millainen miesten asema on heidän omasta mielestään?

Mari Koukkula

Miesten viikon kunniaksi Länsi-Savo halusi päästää miehet ääneen.
Miesten viikon kunniaksi Länsi-Savo halusi päästää miehet ääneen.

Toimitusjohtajan, rakennusarkkitehdin Heikki Kirjalaisen, 53, elämään kuuluu töitä, töitä ja töitä. Hän perusti oman arkkitehtitoimistonsa vuonna 1994.

— Elämä pyörii aika pitkälti perheen ja toimiston ympärillä. Työpäivät ovat noin 11-tuntisia arkisin, viikonloput olen saanut pidettyä vapaina. Pienyrittäjän elämässä ei aina voi itse vaikuttaa aikatauluihin, Kirjalainen kertoo.

— Töitä on yleensä joko liian vähän tai liian paljon. Joskus on paineita, joskus ei. Kun on stressiä päällä, saan paljon aikaiseksi.

Silti Kirjalainen kokee, että paineita tulee enemmän perheen kuin työelämän puolelta.

— Nykyaikana miesten pitäisi olla joka paikassa mukana. Nykyajan naiset ovat aika vaativia.

Kirjalaisella on kymmenvuotias tytär ja 12-vuotias poika.
— Tyttärellä on jalkapalloharjoituksia kolme kertaa viikossa ja poika käy kuvataidekoulussa. Käyn hakemassa lapsia harrastuksista ja koulusta kotiin, viikonloppuisin pelireissuilla.

Kirjalaisen oma vapaa-aika on vähissä, mutta hirvijahdissa käymisestä hän pitää kiinni.

Hän on huolissaan syrjään jäävistä miehistä.

— Nykymaailma pyörii naisten ympärillä, vaikka on toki trumpeja ja halla-ahoja, jotka ovat luku sinällään. Miehet ovat hiljaisia, mutta heistäkin pitäisi huolehtia. Miehet pitäisi saada nykyistä paremmin osallisiksi, jotta he eivät unohdu yksinään yksiöönsä tai pieneen mökkiinsä peräkylillä juomaan viinaa.

Mari Koukkula

— Hirvijahdissa pääsen välillä käymään, mutta vaimo ei anna viettää kuin yhden päivän viikonloppuna metsässä, toimitusjohtaja Heikki Kirjalainen kuvaa vähäisen vapaa-aikansa viettoa.

”Sukupuoli ei määritä”

Eläkkeensaajien Keskusliiton valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Markku Turkia, 73, on aktiivisesti monessa mukana. Syksyllä 2008 eläkkeelle jäänyt Turkia toimii Naisvuoren eläkkeensaajien puheenjohtajana, Turkian suvun päämiehenä ja Suomi–Venäjä-seuran hallituksen jäsenä.

Hyvinvoiva eläkeläinen pitää kunnostaan huolta, käy salilla ja vesivoimistelussa.


— Elämäni on hyvässä järjestyksessä. Olen vielä kohtuullisessa kunnossa. Whatsapp laulaa, kun laitamme viestiä perheen, lastenlasten ja kavereiden kanssa.

Mitä mieltä Turkia on miesten asemasta?

— Olen aina ollut tasa-arvon kannattaja, ja lähimmät työkaverini olivat naisia. Sukupuoli ei määritä ihmistä. Töissä olin useimmiten esimiesasemassa, ja varmaan johtuen leveistä hartioistani olen usein ajautunut puheenjohtajaksi.
Turkia kuvaa työelämässä pyrkineensä eteenpäin mutta olleensa perhe-elämässä lepsu.

— En koe olevani maskuliininen. Naiset odottavat miehiltä muun muassa sitä, että mies on asiallinen, turvallinen ja hyvin käyttäytyvä sekä osaa avata oven ja kantaa kassia. Yritän ottaa naisen huomioon kohteliaasti, mutta en näe sukupuolen määräävän käyttäytymistäni. Olen hirveän surullinen viimeaikoina esille nousseesta seksuaalisesta häirinnästä.

Mari Koukkula

Eläkeläinen, SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajana ollut Markku Turkia teki uransa silloisen te-keskuksen osastopäällikkönä, ja hänen vastuullaan olivat muun muassa työvoimakoulutus ja EU-asiat.

”Rahat ei tahdo riittää”

Yli kaksi vuotta työttömänä ollut Timo Ukkonen, 57, käy päivittäin Karkialammella Mikkeli ViaDian ruoka-avussa.

— Siinä säästää huomattavasti ruokarahaa. Työttömänä oleminen on välillä rassannut, kun huomaa, että rahat ei tahdo riittää. Tällä hetkellä saan vain Kelalta rahaa, 520 euroa kuukaudessa.

Aiemmin Ukkonen on työskennellyt muun muassa sahoilla ja hevostalleilla.

— Ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun. Todennäköisesti voin päästä töihin kaupungin työllistämisen kautta. Voisin korjata huonekaluja, mitä ihan mielenkiinnolla odotan.

Ukkonen kertoo olevansa elämässään tyytyväinen siihen, mitä hänellä on.

— En voi moittia mitään. Jokainen varmaan haaveilee rahasta, mutta olen tyytyväinen, että terveys on kunnossa. Terveys on tärkeämpää kuin raha. Jos rahaa olisi enemmän, sijoittaisin asuntoon.

Mari Koukkula

Yli kaksi vuotta työttömänä ollut Timo Ukkonen, 57, muistelee ViaDian pihamaalla Karkialammella, kuinka oli nuoruudessaan vartijan töissä Pieksämäellä.

”En jäänyt kotiin istumaan”

Ohjaamo Olkkarissa säännöllisesti käyvä Harri Mönkkönen, 27, aikoo hakea keväällä opiskelemaan, jos kaikki sujuu hyvin. Mönkkönen kouluttautui ammattikoulussa varaosamyyjäksi, mutta ei ole tehnyt työtä päivääkään.

— Tiesin jo toisena opiskeluvuonna, että autoala ei kiinnosta, mutta tein tutkinnon loppuun. Elämääni kuuluvat kaverit, tyttöystävä, perhe ja harrastukset, kuten pelaaminen. Nyt olen vihdoin ja viimein saanut vähän ajatusta siitä, mitä lähtisin tekemään.

Mönkkönen on kiinnostunut nuorisotyöstä. Hän ollut kuntouttavassa työtoiminnassa vuoden päivät. Lisäksi Mönkkönen on osallistunut Kuhan selviit -hankkeen teatteriryhmään ”Arki on draamaa”.

Meneekö nuorilla miehillä Mönkkösen mielestä niin huonosti kuin sanotaan?

— Riippuu siitä, minkä kokee huonosti menemisenä. Minulla on asiat hyvällä mallilla: tulevaisuudenkuviot on suunnitteilla ja vapaa-aika viihdyttää. En jäänyt kotiin istumaan.

Mönkkönen näkee, että kaikki on hyvin, jos jaksaa lähteä liikkeelle.

— Huonosti menee, jos ei koe, että omassa elämässä on sisältöä –  tai ei osaa tarttua siihen, Mönkkönen pohtii.

— Miehillä on kuitenkin usein helpompaa kuin naisilla. En halua yleistää, mutta välillä tuntuu, että miehet eivät ota kaikkea niin vakavasti kuin naiset.

Mari Koukkula

27-vuotiaan Harri Mönkkösen elämään kuuluvat kaverit, tyttöystävä ja pelaaminen.