Mikkelin Möyhentäjä: Käynnistän tässä ja nyt kansanliikkeen: Urpolassa pitää olla aina ja ikuisesti Urpolan koulu!

Mikkelin Möyhentäjä on sitä mieltä, että hänen vanhan koulunsa nimeksi ei todellakaan saa jäädä mikään "eteläinen aluekoulu".

Mikkelin Möyhentäjä: Käynnistän tässä ja nyt kansanliikkeen: Urpolassa pitää olla aina ja ikuisesti Urpolan koulu!

Ainakin nyt näyttää siltä, että menestyksekkään opintieni ensimmäinen etappi, legendaarinen Urpolan koulu, muuttuu tiili- ja betonikasaksi joskus lähiaikoina.

Kuulemma se on pakko purkaa.

Ehkä se on viisautta. Viime vuosina kun on nähty, ettei mikään kouluremontti tahdo olla lopullinen ratkaisu.

Aina jollakin nenä vuotaa, vaikka rätingeissä sisäänhengitettävä olisi puhdasta kuin raikkain ja koskemattomin vuoristoilma.

Uutta tekemällä rakennuttaja välttää ainakin sen sudenkuopan, jonka pohjalla lukee että väärin korjattu.

Tuntemukset ovat silti haikeanlaiset.

Ei muuten, mutta kun olen tässä hiljaa itsekseni toivonut muistolaattaa, jossa kerrottaisiin jälkipolville meikäläisen Urpolassa viettämistä vuosista 1969—73.

Eihän sitä kylttiä voi kiinnittää mihinkään jos ei ole koko koulua!

Kiire alkaa olla myös Tipulan suunnalla. Ansiokkaasti valkolakkiin saakka käymäni Urheilupuiston koulukin on purkulistalla.

Mutta jos ei muistolaatta ehdi sinnekään, voi maininnat koulutiestä kaivertaa meikäläisen näköispatsaan jalustaan. Käy se sekin, minkätähenpä ei.

Ystäväni Timo Pylvänäinen teki Facebookin Miun vanha Mikkeli -ryhmässä kerrassaan kannatettavan ehdotuksen.

Pylviö sanoi, että Urpolassa pitäisi ennen purkupallomiesten urakkaa järjestää yleiset myyjäiset, joissa kaupataan koulun irtaimistoa.

Sieltä voisi käydä hommaamassa muiston koulupolun varrelta.

Ihan sukkana menisin paikalle.

Mitähän sitä ostaisi? Mikä muisto tiivistäisi parhaiten kouluajat?

Pakko myöntää, että ensimmäisenä tuli mieleen voikkasalin tai vessan haju. Aistimuistot ovat kuitenkin niin väkevät, että ne pysyvät mielessä ilmankin.

Tamburiinin voisi ostaa. Jos ei muuten niin lahjaksi sisarelleni muistuttamaan voimistelutuntien rytmistä.

Vanhat kartat ja opetustaulut olivat hienoja. Ainakin taulun voisi hommata, jos aihe osuisi kohdalleen. Puinen karttakeppikin olisi pikantti koriste.

Vieläköhän missään on puisia pulpetteja, joissa alaluokilla istuttiin? Niitä, joissa penkki ja pöytä olivat yhtä rakennetta ja joiden kannet olivat hyvinkin runsaasti kaiverrellut.

Kansainväliseen maineeseen noussut mikkeliläinen opintie vie Nuijan päiväkodista Urpolan kouluun.

Niissä oli kolo, johon pystyi upottamaan munuaisen muotoisen mustepullon.

Ai sitä nautintoa kun vasurina pääsi suttaamaan mustekynällä mallitekstiä vihkoon!

Jälki muistutti lähinnä seismografin käyrää rankemmanpuoleisen tulivuorenpurkauksen aikana.

Vahvasti epäilen, että tuo kalusto on jo siirtynyt kaatopaikalle. Kansakoulun aloittamisestahan on pahus vieköön yli 50 vuotta, kuten näinä aikoina lähes kaikesta.

Ei niitä pallon muotoisia juomavesijuttujakaan enää varmaan ole käytävillä. Ne ne olivat varsinaisia hygienian huippuja, mutta jano lähti.

Jään odottamaan myyjäisiä. Toivottavasti ottavat vinkistä vaarin.

Olen kyllä vähän huolissani Urpolaan rakennettavan uuden koulun nimestä. Tähän saakkahan siitä on puhuttu eteläisenä aluekouluna.

Mutta nythän on niin, että jos Urpolaan rakennetaan vanhan koulun tontille uusi, pitää sen uudenkin olla Urpolan koulu!

Ei noin kunnianarvoisaa nimeä saa hylätä historiaan. Siinähän tuhoutuisi jo kansainväliseenkin maineeseen noussut mikkeliläinen opintiekin.

Se, joka vie Nuijan päiväkodista Urpolan kouluun.

Ulkopaikkakuntalaisista siinä on jotakin kamalan hauskaa. En vain tajua mitä.

Haluan tässä ja nyt käynnistää kansanliikkeen Urpolan koulun nimen säilyttämiseksi.

Mikkelin kaupungin opetustoimea pitää painostaa kaikin laillisin keinoin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiveäkään ei saa jättää kääntämättä!

Kun sille koululle kuitenkin annetaan kansan suussa joku kätevä nimi.

Ei kukaan puhu eteläisestä aluekoulusta. Se voi olla sopiva silloin, kun kouluverkkoa rustataan suunnitelmiin, mutta eihän se kerro yhtään mitään kenellekään.

Uutta nimeä ei kannata keksiä, koska vanha ja hyvä on jo olemassa.

Se on minulle ihan sama oli koulu puuta, betonia tai vaikka kuttaperkkaa.

Mutta sen pitää olla Urpolan koulu!

Löytyisiköhän niistä (toivottavasti toteutettavista) myyjäisistä jonkinlainen kyltti tai kilpi, jossa lukee tuo maaginen sanapari.

Sen ostaisin kyllä talteen.