Löysitkö luonnosta kuolleen supikoiran? – Ruokavirasto tutkii sille lähetetyistä näytteistä vakavia eläintauteja

Tutkimusprofessori Antti Oksanen toivoo, että villieläinten tautiseuranta olisi paremmin suomalaisten tietoisuudessa.

Armi Salonen

Kuolleista eläimistä otetuista näytteistä tutkitaan vakavia eläintauteja, jotka voivat tarttua myös ihmiseen.
Kuolleista eläimistä otetuista näytteistä tutkitaan vakavia eläintauteja, jotka voivat tarttua myös ihmiseen.

Tiesitkö, että Ruokaviraston Oulussa sijaitseva toimipiste kaipaa näytteiksi hiljattain kuolleita, kokonaisia luonnonvaraisia eläimiä tai niiden elimiä? Näytteiden avulla seurataan vakavien eläintautien ja eläimistä ihmisiin tarttuvien tautien esiintymistä Suomessa. Lisäksi tiettyjä eläinlajeja tarvitaan näytteiksi tärkeimpien vastustettavien eläintautien tutkimukseen, vaikka eläimissä ei näkyisikään merkkejä sairauksista.

Tietoa luonnonvaraisten eläinten taudeista on kerätty Suomessa tällä tavalla jo pitkään, mutta se on muuttunut järjestelmällisemmäksi.

– Kohdennettua seurantaa ja järjestelmällisempää näytteiden keräämistä on ollut tämän vuosituhannen alusta alkaen. Sitä ennen tautiseuranta oli passiivisempaa, mutta sekin on edelleen todella tärkeä muoto kerätä tietoja. Ilman metsästäjien ja muiden luonnossa liikkuvien kansalaisten lähettämiä näytteitä meidän olisi lähes mahdotonta tehdä tautitutkimusta, Ruokaviraston tutkimusprofessori ja prosessin omistaja Antti Oksanen sanoo.

Suomessa ei raivotautitapauksia vuoden 1989 jälkeen

Luonnonvaraisten eläinten tärkeimmät seurattavat taudit ovat raivotauti eli rabies, myyräekinokokki, trikinelloosi, hirvieläinten näivetystauti, sikarutot ja lintuinfluenssa.

Raivotautia tutkitaan sekä taudin toteamiksi että rokotevasteen osoittamiseksi. Luonnonvaraisia eläimiä on rokotettu Kaakkois-Suomessa lentolevityksessä käytettävien syöttirokotteiden avulla. Suomessa ei ole Oksasen mukaan todettu yhtään raivotautitapausta vuoden 1989 jälkeen.

Myyräekinokokki on heisimatoihin kuuluva lihansyöjien loinen. Sitä ei ole koskaan tavattu Suomessa ja

tautivapaan aseman ylläpitäminen edellyttää jatkuvaa loisen esiintymisen seurantaa sen pääisäntäeläimissä. Myyräekinokokin varalta tutkitaan vuosittain 300–500 kettua ja supikoiraa.

Kaikille ei tule siilin sairauden selvittämiseksi ensimmäisenä mieleen Ruokavirasto. — Antti Oksanen

– Myyräekinokki voi tarttua ihmiseen pääisännän, ketun tai esimerkiksi metsästyskoiran ulosteiden kautta. Jos ihminen saa tartunnan, maksaan voi päätyä loisen toukkia, jotka muodostavat sinne rakkuloita. Tartunta voi olla hengenvaarallinen, Oksanen kertoo.

Trikinellatartuntoja esiintyy melko yleisesti petoeläimillä etenkin Etelä-Suomessa. Eniten tartuntoja tavataan ketuissa, supikoirissa ja ilveksissä. Ihminen voi saada trikinelloosin syömällä huonosti kypsennettyä tai raakaa lihaa.

Auton alle jäänyt jänis ei tutkimusmielessä kiinnosta

Hirvieläinten näivetystauti kuuluu samaan aivotautiryhmään kuin 1990-luvulla uutisia hallinnut hullun lehmän tauti. Suomessa tautia on seurattu hirvieläimissä ja poroissa siitä lähtien ja näytteitä kerätään kaikkien riistanhoitoyhdistysten ja paliskuntien alueelta.

– Tutkimusta varten tavoitteenamme on saada 3 000 hirvieläintä näytteeksi kolmen vuoden aikana. Erityisesti meitä kiinnostavat huonossa kunnossa olleet ja liikenteessä kuolleet hirvet, Oksanen sanoo.

Suuri osa Ruokaviraston saamista eläinnäytteistä tulee viranomaisilta ja kokeneilta metsästäjiltä. Tavalliset luonnossa liikkujat tietävät vaihtelevasti tutkimusnäytteiden tarpeesta ja siitä, miten luonnosta löytyvän kuolleen eläimen kanssa tulisi toimia.

– Villieläinten tautiseuranta ei ole kansalaisten tiedossa ihan niin hyvin kuin toivoisimme. Viimeksi eilen minulle tuli puhelu ihmiseltä, joka oli soittanut moneen paikkaan ja käynyt monella eri nettisivustolla ennen kuin löysi meidät. Ihmiset kyllä suhtautuvat asiaan hyvin, mutta sitä ei tunneta tarpeeksi. Kaikille ei tule siilin sairauden selvittämiseksi ensimmäisenä mieleen Ruokavirasto, Oksanen pohtii.

Resurssipulan takia Ruokavirastokaan ei halua kaikkia luonnosta löytyneitä kuolleita eläimiä vaan se haluaa tutkia vain tarpeelliset näytteet. Esimerkiksi auton alle jäänyt jänis tai ikkunalasiin lentänyt lintu ei ole tutkimusmielessä kiinnostava.

– Raivotautitutkimuksen takia meitä kiinnostavat erityisesti liikenteessä kuolleet ketut ja supikoirat. Olemme kiitollisia kaikista meille lähetetyistä näytteistä. Kuolleista villisioista pitää aina ilmoittaa kunnaneläinlääkärille, Oksanen muistuttaa.

Villieläinnäyte

Käsineet käteen, paljon paperia

Näytteeksi toivotaan hiljattain kuolleita, kokonaisia luonnonvaraisia eläimiä tai niiden elimiä.

Kuolleita eläimiä käsiteltäessä tulee käyttää suojakäsineitä. Pese kädet hyvin käsittelyn jälkeen.

Näytteiden annetaan jäähtyä (mieluiten 0–+5 asteeseen) ennen pakkaamista, mutta niitä ei kannata pakastaa, ellei säilytysaika veny pitkäksi.

Eläin kääritään ensin runsaaseen (sanomalehti)paperiin, joka imee mahdollisesti valuvat nesteet. Elimiä ja kudospaloja ei kääritä suoraan paperiin, vaan pakataan ensin rasiaan, folioon tai muovipussiin. Muovia käytettäessä on erityisen tärkeää, että näyte on pakattaessa viileä.

Paperi- tai muu käärö pakataan vielä ehjään muovipussiin ja lopuksi tukevaan laatikkoon. Pussiin voi laittaa lämpimänä vuodenaikana kylmävaraajia näytteen säilymisen parantamiseksi.

Laatikkoon pitää laittaa mukaan myös vapaamuotoinen lähete, johon kirjataan omien yhteystietojen lisäksi mm. eläinlaji, löytökunta ja mahdolliset sairauden oireet.

Ruokavirasto maksaa etukäteen sovittujen näytteiden lähetyskulut, kun Matkahuollon pakettikorttiin rastitaan maksajaksi vastaanottaja.

Lisätietoja www.ruokavirasto.fi/luonnoneläimet