Kotikartano herätti kiinnostuksen historian maailmaan — Hannele Wirilanderille myönnettiin Pro Mikkeli -mitali

Tunnustus lämmittää Wirilanderia muun muassa siksi, että se palauttaa uskoa kirjojen merkitykseen.

Jaakko Avikainen

Vuoden 2017 Pro Mikkeli -mitalin sai filosofian maisteri, historiantutkija Hannele Wirilander.
Vuoden 2017 Pro Mikkeli -mitalin sai filosofian maisteri, historiantutkija Hannele Wirilander.

Mikkeliläisyys ei ole karissut Hannele Wirilanderista mihinkään, vaikka työvuodet veivät osoitteen pitkäksi ajaksi toisaalle.

— Mikkeli on kotipaikka, juureni ovat täällä. Vaikka asuin iät kaiket Helsingissä ja Kouvolassa, ihan vahingossa sanoin kysyttäessä olevani Mikkelistä.

Mikkelin kaupunginhallitus valitsi filosofian maisteri, historiantutkija Hannele Wirilanderin vuoden 2017 Pro Mikkeli -mitalin saajaksi.

— Olen siitä hirveän otettu, kiitollinen ja tyytyväinen, hän kertoo.
Tunnustus lämmittää myös siksi, että se palauttaa uskoa kirjojen merkitykseen.

Nykykodeissa kun tunnutaan tuskailevan kirjojen paljoutta, ja samaan pulmaan on Wirilander itsekin törmännyt valmistellessaan muuttoa takaisin synnyinkaupunkiinsa.

— Olin hirveän tyytyväinen siihen, ettei kirjoittaminen ole mennyt ihan hukkaan, hän toteaa pilkettä silmäkulmassaan.

Työura alkoi arkistoalalla

Hannele Wirilander aloitti työuransa arkistontarkastajana Helsingin kaupunginarkistossa. Arkistotyönsä ohella hän kirjoitti ensimmäisen merkittävimmistä teoksistaan, Mikkelin pitäjän historian esihistoriasta kuntauudistukseen.

— Mikkelin pitäjä, entinen Savilahti, oli Savon vanhin pitäjä. Se oli mielenkiintoinen työtehtävä.

Vuodesta 1982 aina vuoteen 2016 asti Wirilander työskenteli päätoimisena historiantutkijana. Hänen laajimpiin teoksiinsa kuuluvat Ristiinan historia I ja II sekä Savon historia 1870—1918 — Uudistuksiin heräävä Savo.

Savolaisesta menneisyydestä nouseviin kiintoisiin havaintoihin lukeutuu muun muassa se, että Etelä- ja Pohjois-Savon vahvuudet täydentävät toisiaan.

Siinä missä Minna Canthin ja Juhani Ahon Pohjois-Savo oli elinvoimainen kulttuurin saralla, Etelä-Savossa pyhäkoulu- ja koululaitos saivat alkunsa jo varhaisessa vaiheessa, Wirilander vertaa.

Vaikka asuin iät kaiket Helsingissä ja Kouvolassa, ihan vahingossa sanoin kysyttäessä olevani Mikkelistä.

Hannele Wirilanderin tuleva koti sijaitsee Mikkelin vanhimman rakennuksen eli Kivisakastin naapurissa.

Historia havisee myös suvun yhteisessä vapaa-ajankodissa, Rouhialan kartanossa, joka on Wirilanderin lapsuudenkoti. Nykyinen päärakennus on 110 vuotta vanha, ja samalla paikalla sijaitsi myös edellinen päärakennus.

— Rouhialan tila on ollut suvullamme 200 vuotta.

Seiniltä katselevat esivanhemmat, niin isonvihan aikainen kirkkoherra kuin kartanon entiset emännätkin. Silkkipuku, johon 1800-luvun puolivälissä taloa hallinnut Sophie Hertz on maalauksessa pukeutunut, on yhä tallessa talon ullakolla.

Kotiympäristö herätti aikanaan nuoren tytön kiinnostuksen historian maailmaan — joka tosin oli Hannele Wirilanderille vasta toiseksi paras vaihtoehto.

— Haaveilin eläinlääkärin urasta ja vietin kaikki vapaa-ajat tallilla ja navetassa, mutta silloin ei ollut yhtä hyviä allergialääkkeitä kuin nyt, joten haaveesta oli pakko luopua.

Sotahistoria ykkösjuttu Mikkelissä

Jos historiantutkijan pitäisi esitellä turistille kolme tärkeintä Mikkelin menneisyyteen liittyvää kohdetta, mitkä ne olisivat?

— Sotahistoria on varmasti tämän kaupungin ykkösasia, joka aina esitellään.
Listalla olisivat myös Naisvuori ja Kenkäveron pappila.

Bonuksena Wirilander mainitsee kaupungin pohjoisosia kiertelevän, seitsemää eri nimeä kantavan joen. Rouhialan kartanon kohdalla se tunnetaan Rouhialanjokena.

— Nuoruudessani se oli kesäkeidas, jonka varrella oli monta uimapaikkaa. Jospa se jollain konstilla saataisiin raivattua. Joki mainitaan jo 1600-luvun asiakirjoissakin, joiden mukaan se oli hyvä ja runsasvetinen virta, johon keväisin nousi kaloja.

Pro Mikkeli -mitalin saaja julkistettiin keskiviikkona 6. joulukuuta konsertti- ja kongressitalo Mikaelissa Mikkelin kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa.