Mikkeliläinen maskeeraaja Elina Ikonen työskentelee näkymättömissä, mutta työn jälki näkyy viimeiseen penkkiriviin asti – "Kiireelliset vaihdot vaativat kovaa paineensietokykyä"

Tekijät-sarjassa jututamme mikkeliläisiä ihmisiä työnsä äärellä. Teatterimaskeeraaja Elina Ikonen taitaa niin karvat kuin kaljutkin.

Vesa Vuorela

Teatterimaskeeraaja Elina Ikosen työhön kuuluu peruukkien huoltamista esitysten välissä. Erilaiset karvat vaativat erilaisia pesuaineita, ja peruukin värin himmeneminen on usein merkki vääränlaisten aineiden käytöstä.
Teatterimaskeeraaja Elina Ikosen työhön kuuluu peruukkien huoltamista esitysten välissä. Erilaiset karvat vaativat erilaisia pesuaineita, ja peruukin värin himmeneminen on usein merkki vääränlaisten aineiden käytöstä.

Teatterimaskeeraaja Elina Ikonen, mitä työsi pitää sisällään?

– Teen maskeerausta keikkatyönä muiden töiden ohessa. Suunnittelin Mikkelin teatterille vuonna 2015 Saiturin joulun maskeeraukset ja olen siitä lähtien ollut Saiturissa mukana. Maskeeraan näyttelijöitä ennen esitystä ja sen aikana sekä teen ja huollan partoja ja peruukkeja.

Miten suunnittelet maskin?

– Aloitan tutkimalla aikakautta, johon näytelmä sijoittuu. Selvitän, millaisia vaatetyylejä silloin on ollut ja miltä ihmiset ovat näyttäneet. Ideoin hahmon ulkonäköä yhdessä puvustamon kanssa, teen luonnoksia ja lopulta testaan maskia näyttelijän kasvoille. Maski tarvitsee ohjaajan hyväksynnän.

Mitä teet esityksen aikana?

– Lavan takana on maskeerauspöytä, jonka ääressä vaihdan näyttelijöille maskeja ja peruukkeja. Saiturissa on 14 näyttelijää, joista lähes jokaisella on monta roolia. Yhteensä esityksessä on useita kymmeniä asun- ja maskinvaihtoja. Kiireelliset vaihdot vaativat tosi kovaa paineensietokykyä.

Miten teatterimaski poikkeaa arkimeikistä?

– Näyttämön valot ovat kirkkaat, mikä syö ihon väriä. Siksi meikin täytyy olla tavallista vahvempi, että se näyttäisi normaalilta. Esimerkiksi silmät täytyy rajata niin vahvasti, että ne näkyvät viimeiseen riviin asti. Ilman rajaamista silmistä näkyisi pelkät sumput.

Mikä maskeeraamisessa on mukavaa?

– Maskeja tehdessä näen heti oman kädenjälkeni ja pääsen myös korjaamaan sitä heti. Samalla saan olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Mikä on haastavaa?

– Muutoksia voi tulla viime hetkille asti. Esimerkiksi Saiturissa ohjaaja ilmoitti paria päivää ennen ensi-iltaa, että haluaa erään hahmon parrasta isomman ja näyttävämmän. Tunsin antaneeni jo kaikkeni, mutta ehdin muokata parran ajoissa ensi-iltaan.

Millainen on hurjin tekemäsi maski?

– Koulussa harjoittelimme kaljuperuukin tekoa. Tein sen henkilölle, jolla oli todella paksu tukka, mutta sain hänen hiuksensa piilotettua ja maskeerattua kaljuperuukin alle. Sen jälkeen mallini lähetti itsestään kuvan vaimolleen ja väitti käyneensä kampaajalla. Se meni läpi! Vaimo soitti vihaisena takaisin. Meidän piti purkaa maski ja lähettää uusi kuva, että vaimo uskoi, ettei kalju ollut aito.

Riittääkö maskeeraajalle töitä?

– Näin pienessä kaupungissa hommia ei riitä kokopäivätyöksi asti. Säästölinjauksien takia moni paikka valitettavasti tinkii ammattitaidosta.

Kommentoidut