Jäät eivät kanna edes pilkkijää — 30 vuotta sitten järvet jäätyivät jo marraskuussa

Hirvensalmella saadaan matkata lautalla Puukonsaareen vielä pitkälle tammikuun puolelle.

Mikko Kääriäinen

Tiina Jokela viihtyy hidastempoisessa työssään, joka tosin sisältää paljon vastuutakin. Tuulisessa säässä ja hyisessä vedessä ajaessa ei ole varaa virhearvioihin.
Tiina Jokela viihtyy hidastempoisessa työssään, joka tosin sisältää paljon vastuutakin. Tuulisessa säässä ja hyisessä vedessä ajaessa ei ole varaa virhearvioihin.

Vintinniemen laivalaiturin hiljaisuus Hirvensalmella rikkoutuu vaimeaan autolautan hurinaan. Puulan laineilla kelluu jäistä hyhmää, mutta varsinaisesta kantavasta jäästä ei ole tietoakaan.
— Onhan tämä ihan kummallista. Säätiedotus juuri sanoi, että menee tammikuun puoleen väliin tai pitemmälle, ennen kuin jäät tulevat, sanoo kuljettaja Tiina Jokela.

Mantereen ja saaren välillä kulkeminen on Jokelalle tuttua puuhaa jo parinkymmenen vuoden takaa, sillä hän on mökkeillyt Puukonsaaressa lapsesta saakka. Talvet ovat muuttuneet.
— Vanhemmat saarelaiset ovat sanoneet, että joskus on marraskuussakin päässyt autolla saareen, Jokela kertoo.

Hydrologi Johanna Korhonen Suomen ympäristökeskuksesta vahvistaa saarelaisten havainnot. Pitkän aikavälin vertailussa kantavat jäät ovat keskiarvosta jäljessä, mutta hydrologin mukaan meneillään oleva talvi on 2000-luvulle tyypillinen.
— 30 vuotta sitten järvet jäätyivät jo marraskuun loppupuolella.

Korhonen kertoo, että runsaat lumisateet ovat heikentäneet vesistöille syntyneitä vähäisiäkin jäitä etenkin Itä-Suomessa. Lumikerroksen alla oleva teräsjää muuttuu heikommaksi kohvajääksi.
— Lumi toimii eristeenä, Korhonen sanoo.
— Jos ja kun kovat pakkaset tulevat, lumikerroksen alla oleva jää ei kunnolla paksuunnu. Jää muodostuukin paremmin vesistöihin, jotka ovat nyt sulina.

Korhosen mukaan Oulua eteläisemmässä Suomessa ainoastaan pienet järvet ja lammet ovat ehtineet alkutalvena jäätyä umpeen, mutta suuremmat vesistöt eivät.
— Ei ole mitään syytä liikkua jäillä. Muutamilla paikoilla on mitattu kymmenen sentin paksuuksia, mutta lähinnä rantojen tuntumissa.

Mikko Kääriäinen

Lauttamatkustaja Esa Valkonen odottaa, että vähäjäisen talven jälkeen veneilykauden pääsee aloittamaan jo varhain keväällä.
Lauttamatkustaja Esa Valkonen odottaa, että vähäjäisen talven jälkeen veneilykauden pääsee aloittamaan jo varhain keväällä.

Lautan kyytiin kello kahdentoista kuljetukseen saapuu vakuutusedustaja Esa Valkonen Mikkelistä, joka on matkalla Puukonsaareen työasioissa.
— En äkkiseltään asiakkaan kanssa sovittuani edes muistanut tätä lauttasysteemiä, Valkonen naurahtaa.
— Hieno homma, että tämmöinen on tänne järjestynyt. Saaressa asuvia se helpottaa etenkin tällaisena talvena.

Vuoden 2014 joulukuussa liikennöinnin aloittanut lautta on yksityisen Puulan lauttaliikenne tiekunnan ylpeys. Tiekunta vuokraa lauttaa valtion kokonaan omistamalta lauttayhtiö Finferries Oy:ltä.
Vuoden verran lauttaa ajanut Jokela on yksi sen kolmesta kuljettajasta.
— Tämä on ihan mahtava homma. Saa tuumailla omiaan.

Tämä on ihan mahtava homma. Saa tuumailla omiaan. -Tiina Jokela

Jokela tunnistaa jo melkein kaikki kyyditettävät heidän autojensa perusteella.
— Jotkut pysyvät omassa autossaan, jotkut tulevat juttelemaan. Minua juttelu ei haittaa. Aikakin kuluu nopeammin.

Tauoilla Jokela saattaa kutoa villasukkaa, lukea kirjaa tai soitella kesällä ostamaansa viulua, joka tosin tällä kertaa ei ole kyydissä.
Koska lautan toimintaa säätelee sää, kuljettajalla pitää olla takataskussa varasuunnitelma. Jos laineet eivät liplata, ei palkkakaan juokse. Kun Puukonsaareen vievä jäätie aukeaa ja lautta lopettaa liikennöinnin, Jokela ryhtyy lomitushommiin, joihin hänellä on myös koulutus.
— Ja kai sitä voi välillä itsekin lomailla.

Mikko Kääriäinen

Puulan selällä ei kävellä saati ajella vielä vähään aikaan.
Puulan selällä ei kävellä saati ajella vielä vähään aikaan.

Uusimmat uutiset