Tuomio törkeästä petoksesta Kangasniemellä kaatui hovissa – Äiti ja tytär saattoivat ottaa lainoja yhdessä

Käräjäoikeus tulkitsi naisen ottaneen lainoja äitinsä nimissä luvatta, mutta hovioikeuden mukaan lupa saattoi olla.

Hannu OJala

Käräjäoikeus oli tuominnut naisen ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta. Hovioikeus kumosi tuomion. Kuvituskuva.
Käräjäoikeus oli tuominnut naisen ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta. Hovioikeus kumosi tuomion. Kuvituskuva.

Itä-Suomen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden antaman tuomion Kangasniemellä vuosina 2012 ja 2013 tapahtuneista lainanotoista.

Etelä-Savon käräjäoikeus oli helmikuussa 2019 tuominnut naisen 7 kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeästä petoksesta. Nainen oli solminut lainasopimuksia äitinsä henkilötiedoilla ja verkkopankkitunnuksilla ja saanut yhteensä noin 20 000 euroa lainoja ja luottoja.

Naisen mukaan hänen äitinsä oli halunnut auttaa häntä taloudellisesti tiukassa tilanteessa.

Äiti puolestaan sanoi kieltäneensä tytärtä hakemassa lainoja nimissään. Äidin mukaan tyttärellä oli ollut hänen pankkitunnuksensa siksi, että tytär auttoi äitiä maksamaan laskuja, koska äidillä ei ollut tietokonetta.

Käräjäoikeus piti äidin kertomusta uskottavampana ja tuomitsi tyttären törkeästä petoksesta.

Lainoja haettiin mahdollisesti yhdessä

Tytär valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hänen mukaansa käräjäoikeus oli arvioinut esitetyn näytön väärin. Tytär kertoi tehneensä äidin kanssa suullisen sopimuksen lainojen ottamisesta ja aikoneensa maksaa ottamansa lainat takaisin äidilleen.

Hovioikeus totesikin, että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että äiti olisi todella suostunut lainojen ottamiseen. Hovioikeus kiinnitti huomiota siihen, että tyttären läheiset kertoivat nähneensä tyttären ja äidin keskustelevan lainojen otosta keskenään. Läheisten mukaan äiti ja tytär myös tekivät lainahakemuksia yhdessä tietokoneella.

Hovi hylkäsi syytteen törkeästä petoksesta ja siihen perustuvat korvausvaatimukset.

Kiistaa velkakirjan aitoudesta

Äidin ja tyttären välejä saatetaan selvitellä oikeudessa tulevaisuudessakin, sillä tytär teki rikosilmoituksen äitinsä oikeudelle esittelemästä velkakirjasta.

Äiti väitti, että velkakirjassa oli tyttären allekirjoitus ja että tytär myönsi siinä menetelleensä luvattomasti ja olevansa velkaa äidilleen. Tytär taas kertoi yllättyneensä velkakirjan olemassaolosta ja kiisti allekirjoittaneensa sitä.

Keskusrikospoliisin käsialatutkimuksen perusteella tytär ei todennäköisesti allekirjoittanut velkakirjaa. Asian keskeneräisyyden vuoksi velkakirjalle ei annettu näyttöarvoa hovioikeudessa.