Tiedätkö, mistä Mikkelin Otava sai nimensä? Taajaman sydän sykkii yhä

Otavan vanhan koulutilan sulkeminen vuonna 2014 oli paikallisille kova isku. Vanhan oppilaitoksen tiloihin on kuitenkin syntynyt uutta elämää, ja talkoohenki kukoistaa.

Mikko Kääriäinen

Röppään tilan vanha tuulimylly on ainoa Otavassa yhä pystyssä oleva tuulimylly. Sillä on kyläyhteisölle iso symbolinen merkitys, kertovat Anna-Liisa Koivisto, Juhani Manninen ja Juha Tolvanen.

Se iski kuin giljotiini, muistelee otavalainen Juha Tolvanen. Taajaman sydän, Otavan koulutila, lakkautettiin vuonna 2014.
— Muistan ikuisesti sen päivän, kun ostettiin viimeiset hyvät kurkut, Tolvanen sanoo.

Etelä-Savon ammattiopiston vetäytyminen Otavasta ei onneksi pysäyttänyt sydäntä kokonaan, vaikka Tolvasen mukaan kasassa olivat ”kulttuurihistoriallisen katastrofin ainekset”.

Nyt paikallinen yhteisö yrittää elvyttää ja ylläpitää perinteitä. Tarkoitusta varten on perustettu Otavan koulutilan ystävät -yhdistys, jonka varapuheenjohtajana Tolvanen toimii.

Yhdistys on muun muassa tehnyt maastokartoituksen ja varustanut nimilapuilla puiston puuvartiset kasvit. Entinen koulutila on Mikkelin seudun laajin arboretum eli puulajipuisto. Yksittäisiä puita, pensaita ja pensasryhmiä on noin 900.

Mikko Kääriäinen

Otavan koulutilan johtajan talo. Siihen asettui asumaan ensimmäisenä johtajana Leppävirralta lähtöisin oleva filosofian maisteri Robert Mauritz von Fieandt, joka johti koulua vuoteen 1864 saakka.

Keisarillisen senaatin
määräyksestä

Vuonna 1856 elettiin Suomen suuriruhtinaskunnan aikaa Venäjän vallan alla. Keisarillinen Suomen senaatti ilmoitti, että Suomeen perustetaan seitsemän käytännöllistä maanviljelyskoulua.

Niistä yksi sijoitettiin Mikkelin lääniin, Mikkelin pitäjän Liukkolan kylään, vanhemman majurin puustelliin eli virkataloon.

Liukkolan tilan lisäksi koulutilaan liitettiin kuusi muuta valtion omistamaa kruununtilaa. Seitsemän tilan kokonaisuus sai nimekseen Otava.
Tänä päivänä Otava on Mikkelin kaupunginosa numero 36. Vanha Liukkolan kylän nimi elää edelleen esimerkiksi koulukäytöstä poistetun Liukkolan koulurakennuksen nimessä.

Raimo Virtasen arkisto

Liukkolan koulun hiihtokilpailut 1920-luvulla. Oikealla koulun opettaja Eetu Kanervo. Kuvaaja on tuntematon.

Ei uskoisi, että Mikkelin seutu oli 1800-luvun puolivälissä Savon metsättömintä aluetta. Metsän vähäisyyden syynä oli kaskiviljely, josta muualla Suomessa oli jo luovuttu.

Itä-Suomessa kaskeamista harjoitettiin vielä 1800-luvulla ahkerasti. Metsien arvonnousu ja puutavaran kysynnän kasvu tekivät kuitenkin kaskenpolton kannattamattomaksi täälläkin.

Historiikissa Otavan maatalouskoulut 1859—1959 kerrotaan, että koulutilan käyttöön tulleita ”huononpäiväisiä” metsiä ryhdyttiin pikaisesti parantamaan.
Metsän säästämiseksi Otavan koulutilan aita- ja polttopuut hankittiin muualta vuoteen 1868 saakka. Rakennuspuiden osalta käytäntö jatkui vuosisadan loppuun asti. Esimerkiksi Otava-seuran puheenjohtajan Juhani Mannisen kotitalon hirret on haettu aikanaan Kangasniemeltä.

— Otava on ollut merkittävä paikka. Taantuva, mutta nousee. Täällä on aktiivisia ihmisiä, jotka pyrkivät kehittämään aluetta, Manninen sanoo.

Poltettu maa
muuttui vehreäksi

Kun jouluista postikorttimaisemaa katsoo 150 vuotta myöhemmin, voi todeta, että taimien kasvattaminen ja istuttaminen Otavan koulutilalla olivat suureksi hyödyksi.
Vaikka koulutilan viimeinen ylläpitäjä, Etelä-Savon ammattiopisto on muuten poistunut maisemista, sillä on yhä käyttöoikeus tilan metsiin.

Loput maat ovat vuokralla. Alueella toimii kymmenkunta yritystä, joista suurin on navettaa ja peltoja vuokraava Otavan Metsämäen maitotila.

Viime vuonna alueella avattiin koirauimala ja koulutuskeskus Huvihurtta. Koulun entisissä asuntoloissa, rivi- ja omakotitaloissa asuu yhteensä 27 perhettä. Entisestä koulutilasta on siis muodostunut vireä asuin- ja yritysympäristö.

Koulutilan omistaa nykyisin kokonaisuudessaan Mikkelin kaupunki, ja sitä hallinnoi Mikkelin Oppilaitoskiinteistöt. Pinta-ala, joka oli suurimmillaan 2 000 hehtaaria, on kutistunut muun muassa maauudistusten myötä nykyiseen noin 200 hehtaariin.

Juna toi
elämää

Savon radan avaaminen liikenteelle vuonna 1889 oli merkittävä vetovoimatekijä Otavalle. Otavan asema oli Mikkelin maalaiskunnan tärkeimpiä ja vilkastutti kylän elämää huomattavasti.

Talvi- ja jatkosodan aikana aseman kautta kulki massoittain karjalaista siirtoväkeä, jolloin kyläläiset saivat kosketuksen uusiin tapoihin ja murteeseen.
Otava lienee ollut vireimmillään Otavan sahan perustamisen jälkeen. Se aloitti Puulaveden rannalla vuonna 1891.

Samalla vuosikymmenellä rakennettiin pistoraide Otavan asemalta parin kilometrin päähän Puulan rantaan, ja ensimmäiset höyrylaivat tulivat Puulalle. Kangasniemen ja Otavan välinen matkustajaliikenne alkoi vuonna 1891 Puulavesi-höyrylaivalla.
Muun muassa kirjailijapari Otto Manninen ja Anni Swan kulki laivalla kesäisin Kangasniemen huvilalleen.

Höyrylaivojen ja veturien vihellyksiä ei enää kuulu, mutta Otavan sahalla käy yhä tohina. Nykyisin Versowoodin omistama huippuunsa automatisoitu saha työllistää edelleen joitakin kymmeniä paikallisia.

Vilho Heima / Raimo Virtasen arkisto

 Lainelaudan vetoa Otavan Sahan edustalla 1930 luvulla.

Bertil Salonius / Raimo Virtasen arkisto.

Puulavesi- laiva talvehti lähes 90 vuotta sitten Otavassa nykyisen venelaiturin paikkeila. Pojat olivat auranneet jääpallokentän laivan viereen ja liikemies Bertil Salonius oli ajanut avo-Fordinsa jäälle. Takana näkyy Koulutilan mäki ja Otavan sataman talvehtivat proomut.  

Ihana lapsuus
koulutilalla

Otavalainen Päivi Huupponen on lähdössä Mikkelin keskustaan noutamaan junalla joulunviettoon saapuvaa lapsenlastaan. Otavan asema hiljeni lopullisesti jo 15 vuotta sitten. Huupponen pysähtyy muistelemaan lapsuuttaan Otavan koulutilalla, jolla hänen isänsä Antti Järvinen aloitti puutarhaopettajana vuonna 1928.

— Isällä oli tilalla virka-asunto. Elämä oli turvallista ja mukavaa. Meitä oli koulutilalla 30 lasta, kertoo vuonna 1939 syntynyt Huupponen.
— Meidät laskettiin vapaasti uimaan. Isommat vahtivat pienempiä. Oli yhteishenkeä, jota nykyään ei varmaan enää ole.

Huupponen puhuu kasvuympäristöstään lämmöllä paitsi yhteisöllisyyden, kauniin järvimaiseman ja tilan metsien, myös lapsiin sydämellisesti suhtautuneiden opiskelijoiden takia.
— Ajattele, mikä ympäristö se oli!

Vaikka vilkkaat lapset touhusivat paljon, Huupponen ei muista mitään pahempaa koskaan sattuneen. Kolttosia toki tehtiin. Huupposen sisko jäi rysän päältä kiinni heittelemästä kanalasta viemiään munia seinään erään pojan kanssa.
— Tilan mieskarjakko huomasi heidät. Vielä tänäkin päivänä siskoni sanoo muistavansa hänen huutonsa.

Entistä ei
saa unohtaa

Otavan koulutilan ystävien järjestöaktiivi Anna-Liisa Koivisto muutti asumaan koulutilalle vuonna 2015, kun vanhoja oppilaiden ja henkilökunnan asuntoja vapautui vuokralle. Savonlinnasta lähtöisin oleva Koivisto on uppoutunut koulutilan historiaan ja auttanut yhdistystä muun muassa puiden suojelussa.

Yksi suojelukohde on iäkäs puistolehmus Madame, joka kasvoi vain parin metrin päässä alueelta puretusta kerrostalosta. Kiitos yhdistyksen ja taitavien purkajien, se ja muut arvokkaat puut säilyivät ehjinä.

Otavan koulutilan ystävät palkittiin Etelä-Savon vuoden 2017 maisemateosta.
Koulutilasta tehdään parhaillaan yleisinventointia.
— Haluamme auttaa kaupunkisuunnittelua ja kaavoitusta saamaan hyvän käsityksen alueen luonto-, historia- ja kulttuuriarvoista, Koivisto sanoo.

Ensi näkemältä harmaan taajaman läpi ajaessa ei heti huomaa, kuinka paljon sydäntä koulutila ja koko Otava sisältää.
— Tämä on loppujen lopuksi hämmentävän vireä paikka, sanoo Juha Tolvanen.
— Perinnettä ei yksinkertaisesti voi eikä saa lopettaa.

Juha Tolvanen

Otavassa riittää perinnetapahtumia, kuten koulutilalla pidettävä Lettua laavulla. Talkootyöllä järjestyvät myös muiden muassa laskiais- ja juhannustapahtumat.

Tämä on loppujen lopuksi hämmentävän vireä paikka. -Juha Tolvanen

Taistelu
romuvaunuista

Otavalaisten tarmosta kertoo paljon viime kesäinen tapaus, kun hylätylle rataosuudelle Puulan rantaan ilmestyi 880 metrin letka käytöstä hylättyjä, ruosteisia junavaunuja suoraan idyllisen järvimaiseman eteen.

Tätä eivät radan varren asukkaat purematta nielleet.
— Se työllisti juhannuksesta lokakuuhun, Tolvanen nauraa jälkeenpäin.
Useiden ministeriöihin ja ELY-keskukseen tehtyjen yhteydenottojen jälkeen Liikennevirasto pahoitteli asiaa, ja vaunut saatiin häädettyä järvimaiseman edestä.

Tolvanen ei päässyt itse todistamaan vaunujen lähtöä, mutta kuuli siitä naapureiltaan. Se hymyilyttää vieläkin.
— Kun vaunuja lähdettiin viemään, niin ylimielisesti tuli vain yksi veturi. Se löi tyhjää tuossa ylämäessä, ja vetureita jouduttiin tilaamaan lisää.

Lähteet: Otava-seura, Otavan koulutilan ystävät, Mikkelin maalaiskunnan kirja, Otavan maatalouskoulut 1859—1959, Ulkomailla Otavassa.

Mikko Kääriäinen

Puulaveden rannalla toimiva Otavan saha on toiminut 1890-luvulta saakka. Sen työllistävä merkitys on vähentynyt, mutta Versowoodin huippuunsa automatisoidulla sahalla käy edelleen töissä kymmeniä otavalaisia.